Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Arabian taiteilijat


Aho, Kaarina
KAARINA AHO, (s. 1925, k. 1990 Helsingissä) aloitti 1946 työskentelyn Arabian tuote-suunnitteluosastolla Kaj Franckin avustajana. Han oli valmistunut Taideteollisuuskoulusta mallipiirtäjäksi, mutta ei ollut tyytyväinen tehtäväänsä Arabiassa työstäessään koristemalleja sarjatuotannossa olleisiin astiastoihin. Irtisanoutumista ei hyväksytty, vaan tehtaan johto lähetti hänet harjoittelu-kierrokselle lähes kaikille tehtaan osastoille laboratoriosta lasitukseen. Kaarina Ahosta kehittyi monipuolinen ja asiantunteva suunnittelija Franckin työryhmään, jossa hän työskenteli vuosina 1949-62 ja sen jälkeen perustamassaan keramiikkapajassa. Hänen tehtäväkseen Arabiassa tuli Franckin suunnittelemien perusastiastojen ja Kilta-astiasarjan täydentäminen. Vastauksena haasteeseen syntyi neljä kokonaista astiastoa, tunnetuin niistä oli Palapeli, jossa franckilainen ihanne puhtaan geometrisestä astiastomuodosta toteutui puhtaimmillaan perustuessaan kartioon; kulhosarjastakin oli mahdollista koota suuri kartio. Kaarina Aho dreijasi myös itse ja toteutti omiin näyttelyihinsä monipuolisesti mehevillä värilasitteilla koristeltuja unikkikäyttöesineitä. Hänen suunnittelemansa eleettömän geometrinen, posliinista valmistettu BL-mallin mokkakuppi palkittiin Milanon triennaalissa 1957 hopeamitalilla.

Ahola, Hilkka-Liisa
HILKKA-LIISA AHOLA (s. 1920 Helsingissä) aloitti Arabiassa puolen vuoden harjoittelulla 1943. Sommittelun lisäksi hän oli opiskellut sekä keramiikkaa, että posliinimaalausta Elsa Eleniuksen johdolla. Arabian taideteollisuusosastolla hän työskenteli 1947-74. Ahola suunnitteli valamalla valmistettavia fajanssisia koriste-esinesarjoja ja koristemalleja tehtaan tuotantoon sekä omia uniikkitöitä, erityisesti kaakeleita, kaakelisommitelmia ja vateja. Hän työsti edelleen kostean työn muotoa ennen koristelua. Hänen töidensä tunnusomaisia piirteitä ovat vahvat ornamentit, sinisen eri sävyjen käyttö ja rehevä sivellintekniikka. Hänelle myönnettiin vuonna 1968 Grand Prix, Faenzan keramiikkabiennaalissa ja keraamikkona hänelle annettiin mahdollisuus työskennellä tehtaan taideosastolla. Hänen uniikkitöilleen on ominaista koristelutekniikan monipuolisuus; romantisoidut, sirkeät naishahmot on toteutettu sgraffito-tekniikalla, voimakkaita batiikkitöitä muistuttavissa kaakelisommitelmisssa on siveltynä erivärisiä lasitteita ja lysterivärejä. Ahola suunnitteli lasimosaikkityöt Wärtsilän Helsingin telakalla rakennettuihin (tilaajalle 1970 ja 1970 luovutettuihin) Song of Norway ja Nordic Prince -nimisiin loistoristeilijöihin.

Ahrenberg, Johan Jacob
Tukholman taideakatemiassa (Konstakademien) vuosina 1869-73 opistellut JAC. AHRENBERG (s. 1847 Viipurissa, k. 1914 Helsingissä) oli arkkitehti sekä kuvataiteilija ja kirjailija. Hän teki lukuisia opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Vähään Aasiaan, mikä osaltaan vaikutti hänen klassisoivaan arkkitehtuurityyliinsä. Ahrenberg toimi taideellisena neuvonantajana Arabian tehtaalla 1890-luvulla, jolloin eurooppalaisista posliinitehtaista ryhdyttiin järjestelmällisesti hakemaan omaa muotoilutuotantoa erityisesti emoyhtiö Rörstrandista hankittujen mallien lisäksi. Ahrenbergin tunnetuimmat työt ovat fajanssista valettuja, majolika-tekniikalla lasitettuja monumentaali-maljakoita sekä vuodelta 1897 Arabian ensimmäinen oma astiastomalli N, bysanttilaisia vaikutteita. Ahrenbergin töitä oli esillä taideteollisuusnäyttelyissä, minkä lisäksi hän toimi aktiivisesti eri järjestöissä ja lautakunnissa vaikuttaen autonomisen Suomen taiteen ja taideteollisuuden tunnettuvuuteen. Myös Arabian tuotanto pääsi näkyvästi esille Ahrenbergin myötävaikutuksesta.

Anttila, Aino
AINO ANTTILA (s. 1923 Helsingissä) aloitti työskentelyn Arabiassa 1943 koristemaalarina. Hän opiskeli vuosina 1954-57 Taideteollisessa oppilaitoksessa keramiikkataiteen osastolla täydentäen osaamistaan keraamikkona. Vuosina 1963-69 hän toimi Rut Brykin assistenttina ja sen jälkeen Arabian taideosastolla vuoteen 1974. Hän tunsi monipuolisesti tehtaan massat, uunit, poltot ja muut valmistusprosessin keskeiset tekniikat. Omissa taideosastolle toteutetuissa töissään hän erikoistui käyttämään posliinin ja kivitavaran pelkistävää polttoa korkeissa lämpötiloissa, jolloin kuparilasitteisiin saatiin aikaan punaisia, harmaita ja vihreitä sävyjä. Aino Anttilan valetut ja dreijatut esineet ovat muodoiltaan pelkistettyjä, yksinkertaisia maljoja, maljakoita ja vateja.

Bakkum, Vincent
Hollantilainen VINCENT BAKKUM (s.1962) on itseoppinut taiteilija joka tunnetaan romanttisena esteetikkona. Hänen vahva kauneuden tajunsa näkyy värikylläisinä ja herkkinä teoksina, joissa toistuvat usein naishahmot tai linnut. Suomessa uransa luoneella Bakkumilla on ollut lukuisia näyttelyitä mm. Suomessa, Pariisissa ja Lontoossa.

Bryk, Rut
RUT BRYK (s. 1916 Tukholmassa, k. 1999 Helsingissä) aloitti työskentelyn Arabian taideosastolla vuonna 1942. Koulutukseltaan hän oli graafikko. Hän suunnitteli aluksi uniikkeja, ei dreijattuja esineitä, joita hän toteutti sgraffito-tekniikalla ja myöhemmin voimakkaan värisellä, monikerroksisella lasitemaalauksella, jolloin väripinnoista tuli sävyiltään jalokivimäisiä ja teokset muistuttivat lasimaalauksia. 1960-luvun jälkeen hän suunnitteli useita pienistä valetuista, hiotuista ja lasitetuista, puu- tai kimpilevyalustalle liimatuista keramiikkakaakeleista rapatuin saumoin sommiteltuja monumentaalisia keramiikkareliefejä. Vuodesta 1969 lähtien Brykin assistenttina toimi Kirsti Bruun; laatat ja kaakeli valoi Erkki Järvinen ja lasitteet kehitettiin Arabian laboratoriossa Helge Forsbergiin johdolla. Merkittäviä monumentaalitöitä hän suunnitteli muun muassa autolautta Finlandiaan (Pilviä, 1967), Helsingin kaupungintaloon (Kaupunki Auringossa, 1975) ja Suomen New Delhin suurlähetystörakennukseen (Kevään tulo pohjoiseen, 1984). Hänen viimeiseksi työkseen jäi 1991 Suomen tasavallan presidentin virka-asuntoon Mäntyniemeen suunniteltu Jäävirta.

Bäck, Göran
GÖRAN BÄCK (s. 1923 Kruunupyyssä) työskenteli 1941 dreijaajana ja savenvalmistajana sisarensa Rakel Bäckin keramiikkapajassa. Rakel oli opiskellut Taideteollisuuskeskuskoulussa Elsa Eleniuksen johdolla ja sisarukset saivat sota-aikana elantonsa pajasta. Arabiassa Göran Bäck aloitti työt saniteettiosastolla valajan oppipoikana, mutta Helsingin ankeisiin oloihin kyllästyneenä hän palasi Kruunupyyhyn. Vuonna 1945 hän oli oppimassa savenvalajan ja dreijaajan ammatteihin pienessä pajassa Inkeroisissa sekä tehdasmaisemmassa Kera Oy:ssä Kauniaisissa. Arabiaan hän plalasi saman vuoden lopulla Ara-osastolle dreijaajaksi ja valmisti koriste-esineitä. Muutaman kuukauden kuluttua hän pääsi dreijaamaan Kaj Franckin apulaiseksi tuotesuunnitteluryhmään. Aluksi Bäck valmisti kolmiulotteisia prototyyppejä Franckin sunnitelmista, joista ideoita lähdettiin kehittelemään eteenpäin. Vuonna 1957 Bäck lähti tehtaan toimesta vuodeksi Saksaan opiskelemaan tuotesuunnittelua, jonka jälkeen hän alkoi työskennellä itsenäisesti Arabiassa teollisen suunnittelun ja sarjatuotannon parissa. Hänen ensimmäinen suurempi työnsä oli A-mallin astiaston suunnittelu vuosina 19959-61. Göran Backin tunnetuin astiasto on kestäväksi, pinoutuvaksi sekä julkiseen, että yksityiseen käyttöön sopivaksi suunniteltu GB-malli. Sitä varten valmistettiin kestävämpi lasite ja käyttöön valittiin Arabian vahvin massa. Göran Bäck jäi eläkkeelle Arabiasta vuonna 1986.

Ekholm, Kurt
KURT EKHOLM (s. 1907 Helsingissä, k. 1975 Göteborgissa) oli 1930- ja 1940-luvuilla merkittävä taideteollisuuden vaikuttaja, joka pyrki lähentämään teollisuutta ja suunnittelijoita toisiinsa. Häntä pidetään Arabian tehtaan modernin tuotannon alkuunpanijana ja hänen aloitteestaan tehtaalle perustettiin taideosasto sekä käynnistettiin näyttelytoiminta. Ekholm oli valmistunut Tukholman taideteollisuuskoulusta keraamikoksi vuonna 1932 ja vuotta myöhemmin hänestä tuli Arabian ensimmäinen taiteellinen johtaja. Hänen aloitteestaan tehtaalle palkattiin muun muassa Birger Kaipiainen ja Kaj Franck, joka myös toimi Ekholmin seuraajana tämän vetäydyttyä 1948 työstä. Ekholmin tunnetuimpia suunnittelutöitä Arabialle olivat AH-astiasto (1935) ja AR-astiasto l. Sinivalko (1936). Näiden astiastojen muotoilu ja pelkistetty koristelasite edustivat uutta yksinkertaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Ekholm on suunnitellut tehtaalle myös maljakko- ja ruukkumalleja, joiden koristeina oli yksinkertaisia reliefpintoja, krakelointia ja murrettuja vihreitä lasitteita. Hänen aloitteestaan tehtaan tuotantoa alettiin koota vuonna 1942 uuteen tehdasrakennukseen perustettuun museoon. 1948-75 Ekholm opetti keramiikkaa ja johti Göteborgin taideollisuusoppilaitosta.

Envalds, Paul
PAUL ENVALDS (s. 1945 Helsingissä) valmistui keraamikoksi Taideteollisesta oppilaitoksesta 1971. Hän aloitti työskentelyn 1963 Arabian kipsiosastolla prototyyppien ja mallivalujen tekijänä ja 1964 harjoittelijana taideosastolla. Ensimmäisen vuoden hän toimi Birger Kaipiaisen ja seuraavat viisi vuotta Toini Muonan apulaisena. Vuonna 1970 hän aloitti itsenäisenä taiteilijana taideosastolla sekä Kaj Franckin johtaman silikaattiryhmän jäsenenä. Envaldsin töille ominaisia piirteitä ovat valettu veistoksellisuus, yllättävät orgaaniset muodot ja pyrkimys pois yksiselitteisistä ruukkumuodoista. Niukat mustanruskeat temmokulasitteet ja suolalasitteet sekä massoista syntyvät erilaiset pinnat luovat hänen töihinsä lisää jännittävyyttä. Envalds on osallistunut lukuisiin näyttelyihin sekä Suomessa, että ulkomailla ja hänet on palkittu Grand Prix:lla Vallaurisin kansainvälisessä keramikkanäyttelyssä 1972. Vuodesta 1975 Envaldsilla on ollut oma keramiikkapaja Seutulankylässä Vantaalla yhdessä keraamikko Garitzim Hansenin kanssa.

Fieandt, Dorrit von
DORRIT VON FIENDT (s. 1927 Helsingissä) aloitti tutustumisen Arabian tehtaan toimintaan kesäharjoittelijana taideteollisuusosastolla 1945 ja 1946. Hän sai kokeilla ja tutustua vapaan suunnittelun periaatteisiin mm. Friedl Kjellbergin, Aune Siimeksen ja Michael Schilkinin johdolla. Valmistuttuaan 1948 hän perusti oman työhuoneen Helsinkiin ja jatkoi laajan keraamisen tuotannon toteuttamista vaihtelevalla intensiteetillä vuoteen 1986, jolloin hänet kutsuttiin vierailevaksi taiteilijaksi taideosastolle. Työskentely jatkui yli kymmenen vuotta freelanse pohjaisena. Dorrit von Fieandtin suunnittelemat koristeet, astiastot ja uniikkivadit ovat rohkean monipuolisella väripaletilla, värikkäästi ja vahvoin siveltimenvedoin toteutettuja ja niissä toistuvat rehevien puutarhojen sekä värikkään sirkuselämän teemat. Töiden toteuttamisen teki ongelmalliseksi monesti korkean polton teollisten värien erilaisuus ja väriskaalan suppeus verrattuna hänen aikaisemmin ateljee tuotannossa käyttämiinsä alilasiteväreihin. Arabiassa hän uudisti jo olemassa olevia astiastomalleja tuorein koristein ja suunnitteli pystytavaraa jo olemassa olevan laakatavaran yhteydessä käytettäväksi. Hänelle oli tärkeintä yhteistyö koko tehtaan tuotannon ammattilaisten kanssa, minkä seuraksena syntyivät menestyneet koriste- ja astiastomallit, kuten käsinmaalattu Palermo, siirtokuva China Tea tai lintusarja Riista.

Franck, Kaj
KAJ FRANCK (s. 1911 Viipurissa, k. 1989 Kreikassa) valmistui 1932 sisustussuunnittelijaksi Taideteollisesta oppilaitoksesta. Hän teki toiseen maailmansotaan saakka sisustus- ja tekstiilisuunnittelutöitä eri yhtiöiden palveluksessa. Sodan jälkeen Franck aloitti työt Arabian tehtaalla käyttökeramiikan suunnittelijana. Suomessa vallinneet raaka-ainepula, kireä taloudellinen tilanne ja samaan aikaan tapahtuneet suuret yhteiskunnalliset muutokset loivat uusia lähtökohtia ja vaatimuksia myös suunnittelulle. Frackin vuonna 1953 myyntiin otettuja BA/Kilta-astitoita on pidetty tämän uuden muotoiluideologian ensimmäisinä ilmentyminä. Arabiassa Franckin ympärille muodostui etevien nuorten suunnittelijoiden ja tehtaan vankan osaamisen siivittämänä vähitellen Arabian tuotesuunnittteluosasto. Franckin, dreijaaja Göran Bäckin, mallipiirtäjä Kaarina Ahon ja keraamikko Ulla Procopén muodostama tuotesuunnitteluryhmä loi yhteistyössä Wärtsilän omistamalle Arabialle uuden keraamisten käyttöesineiden tyylipuhtaan, käytännönläheisen ja muotoilullisen toimivuuden linjan. Osastolla noudatettiin Franckin ideaa suunnittelijan anonymiteettistä: suunnittelijan nimeä ei korostettu, koska keramiikkatehtaan tuotannossa oli kuitenkin kyse ryhmätyönä suunnitellusta sarjatuotteesta. Tehtaan maineikas valmistusperinne jatkui Franckin ja hänen suunnitteluryhmänsä tuotteiden perusfunktionaalisissa astioissa, jotka mukailivat käytännöllisyydessään talonpoikaskeramiikkaa ja traditionaalisia keraamisia kattausastioita.

Granlund, Elmar
ELMAR GRANLUND (s. 1907, k. 1936) toimi auto-onnettomuuteen päättyneen lyhyen uransa aikana mallipiirtäjänä Riihimäen lasitehtaalla ja keraamikkona Arabiassa. Hän käytti töihinsä paksua, samotoitua kivitavaraa ja lasitekoristeltuun kaasu-uunipolttoisia lasitteita. Granlund suunnitteli myös keraamisia kaakeleita tee- ja tupakkapöytiin.

Granlund, Svea
SVEA GRANLUND (s. 1901, k. 1998 Helsingissä). Elmar Granlundin puoliso, valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1923 keramiikkataiteen osastolta ja alkoi samana vuonna työskennellä Arabian tehtaan koristemaalaamossa. Hänen erikoisalaansa olivat monogrammit ja erilaisten esineiden tilauskoristeet. Hän toteutti koristeet joko maalaamalla tai sur cru-tekniikalla.

Hallamaa, Liisa (ent. Larsen, Walden)
LIISA HALLAMAA (s. 1925 Helsingissä, k. 2008 Perniössä) opiskeli keramiikkaa Taideteollisessa oppilaitoksessa kaksi vuotta, kunnes avioitui ja muutti Norjaan. Aiemmin opiskeluaikanaan Hallamaa oli työskennellyt Arabian taideteollisisuusosastolla, jossa hän oli maalannut kukkakoristeita sekä tehnyt keraamisia pikkunukkeja, joita myöhemmin myös Anna-Liisa Eriksson suunnitteli. Työskentelyn Arabiassa hän aloitti vuonna 1950 ja suunnitteli sekä toteutti dreijattuja uniikkiesineitä omilla lasitteilla, joista häränverilasite ja erilaiset celadon-vihreät olivat yleisimpiä. Hallamaa on korostanut, että keraamikon työssä olennaista on kokeilunhalu eikä lopputulos ole koskaan täysin hallittavissa. Hän käytti massoinaan korkean polton posliinia, josta oli mahdollista dreijata suuria, laakeita vateja ja myöhemmin 1970-luvulla korkean polton karkeasta samottimassasta ruukkuja. Liisa Hallamaa lähti Arabiasta vuonna 1971 ja jatkoi keraamikkona omassa pajassaan. Hän piti urallaan lukuisia näyttelyitä sekä osallistui töillään aktiivisesti kotimaisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin ja näyttelyihin.

Harni, Pekka
PEKKA HARNIn työskentelyssä näkyvät hänen vankka osaamisensa arkkitehtuurin ja teollisen muotoilun alueilla. Hän onkin tehnyt lukuisia projekteja nimenomaan taideteollisuuden ja arkkitehtuurin tiimoilta. Teollisena muotoilijana Harni on työskennellyt mm keramiikan (Arabia) ja tekstiilien (Marimekko) parissa. Arabialle hän on suunnitellut ABC-/ Nero-sarjan. Vuonna 1999 Harni palkittiin Design Plus – palkinnolla Frankfurtin messuilla.

Heilimo, (Maj-Britt) Brita
BRITA HEILIMO (s. 1928 Pietarsaaressa) opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Taideteollisessa Oppilaitoksessa yhteensä 5 vuotta täydentäen posliininmaalaustaitojaan keramiikkataiteen osastolla, minkä jälkeen hän aloitti työskentelyn Arabian taideteollisuusosastolla vuonna 1952 ja jatkoi parin välivuoden jälkeen työskentelyä vuoteen 1959. Hänen lyhyeksi jääneen uransa aikana suunniteltuja samotti- ja kivitavaramaljoja, seinälaattoja ja koriste-esineitä oli mukana Arabian näyttelyissä 1950-luvulla mm. Göteborgissa ja Helsingborgissa sekä kotimaassa.

Helorinne, Harri / Kallio, Jarkko
Muotoilijat HARRI HELORINNE (1971) ja JARKKO KALLIO (1970) ovat molemmat valmistuneet Taideteollisesta korkeakoulusta ja ovat työskennelleet vuodesta 1995 lähtien monelle suomalaiselle sisustus- ja lifestyle brändille kuten Pukkila, Finlayson ja Iittala. Helorinne & Kallion työtä on palkittu Fennia Prize – kunniamaininnalla Suomessa sekä kansainvälisellä Red Dot Award – muotoilupalkinnolla Saksassa.

Hirvonen, Riitta Tuulikki
HIRVONEN, RIITTA TUULIKKI. (s. 26.2.1954 Jyväskylän mlk.) Yo-tutkinto Pielavesi 1973. Vaatetusalan artenomi Kuopion muotoiluakatemia 1983. Toiminut opetustehtävissä kuvataide- ja käsityöalalla eri kansalaisopistoilla ja kouluilla. Taidenäyttelyitä: Kuopio, Joensuu, Helsinki, Outokumpu, Savonlinna, Kitee. Ateljee-ompelua vuodesta 1985 lähtien.  Anna meille enkeleitä -lautassarjojen suunnittelijana Arabialle v. 1993 ja 1997. Molemmat lautassarjat olivat tuotannossa viisi vuotta. Lapsi- ja enkeliaiheiset kortit Kartolle, vuosina 1994 ja 2005.

Hän jatkaa taiteen tekemistä edelleen, pääasiassa kuivapastelleilla.  Aiheinaan usein lapset, lemmikit ja persoonalliset enkelihahmot.

Hovisaari, Annikki
ANNIKKI HOVISAARI (s. 1918 Tampereella, k. 2004 Tampereella) opiskeli keramiikkaa Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1946-1949, jonka jälkeen hän aloitti työskentelyn Arabian taideteollisuusosastolla. Hän suunnitteli ja valmisti pääasiassa koriste-esinesarjoja ja taideteollisuusosaston tuotantoa, mutta dreijasi myös tänä aikana omia uniikkiteoksiaan. Hovisaari siirtyi 1963 taideosastolle, jossa hänelle tunnusomaisiksi muodostuivat karkeahkosta samottimassasta, posliinista ja kivitavarasta dreijatut ja muovatut suurikokoiset vadit, kulhot ja pullot. Koristeet hän toteutti värilasitteilla sekä joskus kaivertamalla. Tuotantoa leimaavat koboltinsinisen ja kuparisulfiittipitoisten vihreiden metallinhohtoiset yhdistelmät sekä ruskean ja harmaan maanläheiset sävyt, jotka korostavat massan rosoisuutta tai vastaavasti elävöittävät esineen sileää pintaa. Annikki Hovisaari osallistui aktiivisesti 1950- ja 1960-luvuilla kansainvälisiin näyttelyihin ja 1962 hän sai I palkinnon muun muassa Gualdo Tadinon keramiikkakilpailussa Italiassa sekä kymmenen vuotta myöhemmin Vallaurisissa Ranskassa.

Ishimoto, Fujiwo
FUJIWO ISHIMOTO (s. 1941 Ehimessä, Japanissa) valmistui tekstiilisuunnittelijaksi Tokyo National University of Artista vuonna 1964. Työskenneltyään muutamia vuosia graafikkona Japanissa hän tuli Suomeen ja on suunnitellut vuodesta 1974 lähtien sisustustekstiilejä Marimekolle. Arabiassa hän aloitti taiteellisen toimintansa vuonna 1989 Arabian Kulttuurisäätiön apurahan turvin. Hänen varhaiset työnsä taideosastolla pohjautuvat kotikylän keramiikkaperinteisiin, toteutukset japanilaiseen kansanperinteeseen ja muodot japanilaiseen ruoka- ja tapakulttuuriin. Työt hän on toteuttanut hienosta ja karkeasta samottimassasta antaen työn jäljen näkyä ja koristellut ne ruisku- ja maalauskoristelulla, värillisillä enkopeila ja värilasitteilla. Myöhemmin muoto on jalostunut materiaalin ja lasitteen vastakohtien välisten jännitteiden maisemiksi. Viimeisimpiä keramiikkateoksia ovat kukat, joissa luonnon monimuotoisuus on pelkistetty materiaaliin yksinkertaisen geometriseksi, mutta silti polveilevaksi ja kerroksittaiseksi kokonaisuudeksi; värien kirkkaus tuo mieleen japanilaiset lakkatyöt.

Jaatinen-Winquist, Anja
Valmistuttuaan Taideteollisesta Oppilaitoksesta 1955 ANJA JAATINEN-WINQUIST (s. 1934 Sortavalassa) työskenteli viisi vuotta Aune Siimeksen assistenttina. Hän jatkoi työskentelyä Arabiassa tuotesuunnitteluosastolla vuoteen 1974 ja on suunnitellut useita astiastomalleja sekä koristeita tehtaan tuotantoon, näistä tunnetuin on rautaoksidikoristeinen M-malli Karelia. Erittäin taitavana dreijaajana hän valmisti myös uniikkeja esineitä, kuten pulloja ja pikareita, joiden koristeena on usein taidokkaasti käytettyjä himmeäpintaisia ruskean sävyjä. Kivitavaramassansa hän sekoitti itse.

Juurikkala, Anja
Valmistuttuaan Taideteollisuuskeskuskoulussa 1946 ANJA JUURIKKALA (s. 1923 Heinolassa) aloitti työskentelyn Arabian valuosastolla. Hän oli taitava valaja ja siirryttyään vuonna 1950 kahden Norjassa viettämänsä työskentelyvuoden jälkeen Arabian taideteollisuusosastolle hän jatkoi laakatavaran mm. erilaisten tarjotin- ja kulhomallien suunnittelua. Hänen erikoisuuksiaan olivat eläin-, lappalais- ja kansanomaista elämää kuvaavat pienoisfiguurit, joita hän työsti ja koristeli itse. Hän suunnitteli tuotantoon myös lukuisia astiastokoristeita, joista tunnetuimpia ovat meriaiheiset käsinmaalatut Aqvarium ja Krabba, puhalluskoriste Heluna ja kuparipainokoriste Runo. Juurikkala maalasi itse koristeitaan ja käytti mm. kromia maalausvärinä. Arabiasta lähtönsä jälkeen vuodesta 1960 hän on toiminut kuvanveistäjänä ja opettajana.

Jäderholm-Snellman, Greta-Lisa
GRETA-LISA JÄDERHOLM-SNELLMAN (s. 1894 Helsingissä, k. 1973 Alicantessa, Espanjassa) toimi Arabiassa vuosina 1921-37 käyttö- ja koriste-esineiden muotoilijana ja koristelijana. Myöhemmin hän johti Arabian Kauniimpaa arkitavaraa -osastoa. Hänellä oli vankka eurooppalaisen kulttuurin tuntemus opiskeltuaan Pariisissa sekä Pohjois-Euroopassa. Hänen keraamisten esineidensä muoto on lähellä perinteistä kiinalaista keramiikkaa ja niissä on myös tyyliteltyjä muinaisten persialaisen ja egyptiläisen kulttuurien piirteitä 1920-30 -lukujen tapaan. Tyylitellyn muodon vastapainoksi koristeet ovat himmeitä, murrettuja harmaan ja vihreän sävyjä. Koristelun tehokeinoina on käytetty lasitepinnan krakelointia, kulta- ja platinamaalausta, jopa metallisyövytystä, mikä loihtii esineisiin jalometallien ja -kivien arvokkuutta.

Kaasinen, Taisto
TAISTO KAASINEN (s. 1918 Savonlinnassa, k. 1980 Vantaalla) oli harjoittanut taideaineiden yksityisopintoja vuosina 1938-47, jonka jälkeen hän aloitti työt Arabian tehtaalla opiskellen keramiikan valmistusta ja muovausta Olga Osolin johdolla. Kaasinen toimi Arabiassa vuosina 1947-52, siirtyi Ruotsiin, mutta palasi Arabiaan 1962. Arabian taideosastolla Kaasinen aloitti 1963 ja jatkoi työskentelyään siellä vuoteen 1974. Wärtsilän omistuksessa Arabian taiteilijat suunnittelivat suurikokoisia tilausteoksia myös Wärtsilän telakalta valmistuneisiin aluksiin. Kaasinen toteutti useita tälläisiä töitä autolauttoihin ja jäänmurtajiin. Lisäksi hän suunnitteli ja toteutti useita kymmeniä monumentaalitöitä sekä Ruotsiin että Suomeen, mm. helsinkiläisen Hermannin seurakuntatalon ulkoseinän. Hänelle tyypillisiä aiheita olivat ihmis- ja eläinhahmot, jotka on toteutettu samottimassasta voimaa puhkuvina mutta samalla humoristisina veistoksina. Monumentaalisissa kivitavarasta valmistetuissa reliefeissä Kaasinen on käyttänyt paksuja värilasitteita, voimakkaita värejä ja mosaiikkitekniikkaa, pienoisveistokset ovat eri ruskean sävyisillä lasitteilla koristeltuja.

Kaipiainen, Birger
BIRGER KAIPIAINEN (s. 1915 Porissa, k. 1988) opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1933-37 keramiikkaa; työt Arabian taideosastolla hän aloitti valmistumisvuotenaan. Hänen varhaisimmista töistään huokuu kiinnostus varhaisrenesanssin ja keskiajan kulttuuria, teatteriesityksiä ja kuvataiteita kohtaan. Muusat ja naishahmojen profiilit on toteutettu käsin maalaamalla samottilaatoille. Värit poltettiin matalassa poltossa, jotta väriskaala pysyi monipuolisena ja vivahteikkaana. Kaipiainen toteutti myös lukuisia satuaiheisia ja teatraalisia koristeluita sgraffito-tekniikalla erityisesti 1940-luvun muotiesineisiin, kuten teepöytälevyihin ja seinälautasiin. Vuonna 1949 hän vietti puoli vuotta taiteilijavaihdossa Italiassa ja inspiroitui gotiikasta, bysanttilaisista mosaiikkitöistä, etruskitaiteesta sekä italilaisesta aikalaiskeramiikasta. Hän muotoili harkkoja, joissa frontaaliasennossa esitettyjen hahmojen jäsenet ovat venytettyjä, ilmeet stereotyyppisiä ja pintakoristelu runsasta. Hän teki ensimmäiset kokeelliset vatien koristelut keramiikan ja teräslangas yhdistelmällä 1953, ja 1960-luvulla helmilintujen muoto ja rakenne toteutettiin tällä tekniikalla. Kaipiaisen tuotanto Arabiassa oli uniikkiesineitä, lukuun ottamatta vuonna 1969 suunniteltua, ovaalin muotoon pohjautuvaa BK-astiastoa, jonka koristeita tunnetuin on Paratiisi, rehevä ja mehukas puutarhasadon kuvaus. Valkeana astiasto oli nimeltään Eeva, kirkkaan keltaisena Aatami, ja kakkoslaatu sai Apila-koristeen. Palattuaan Arabiaan neljän vuoden työskentelyvaihdosta Rörstrandin tehtaalta 1958, hän sai apulaisekseen Terho Reijosen. Yhteistyön tuloksena Kaipiaisen tuotanto laajeni, Reijonen ja tehtaan työntekijät valmistivat sarjatuotantona helmiä ja muita kolmiulotteisia osia. Vadit valettiin valmiiksi ja työvaiheet suoritettiin muutamassa puolivalmiissa vadissa yhtä aikaa. Kaipiaisen töiden värit suunniteltiin myöhemmässä tuotannossa lasituspolttoa kestäviksi, monesti esine vaati neljäkin polttoa eri lämpötiloissa. Esimerkiksi erilaiset irisoivat lasitteet toivat esille hedelmien ja kukkien loisteen ja barokkimaisen runsauden Kaipiaisen myöhemmässä tuotannossa.

Kaukoranta, Ritva
RITVA KAUKORANTA (s. 1926 Helsingissä) valmistui keramiikataiteen osastolta Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1947. Arabian taideosaston taiteilija hän oli vuosina 1947-52. Taideosastolla hän suunnitteli ja dreijasi itse pieniä vateja ja maljakoita jotka valmistettiin tehtaan korkeapolttoisista massoista ja käytti kivitavaralasituksia. Kaukoranta osallistui aktiivisesti 1950-luvulla sekä kotimaisiin, että ulkomaisiin näyttelyihin ja voitti töillään kultamitalin Milanon triennaalissa vuonna 1951. Hänellä oli oma ateljee Helsingissä vuosina 1966-72 sekä yhteistyöhuone Pot Viaporissa vuoteen 1977.

Keto, Piia
PIIA KETO (s. 1978) on valmistunut vaatetusalan artesaaniksi Lahden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta sekä tekstiilitaiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta. Keto on toinen Kaksitvå-vaatemerkin perustajista ja suunnittelee vaatteita, asusteita sekä astioita (Piilopaikka) ja sisustustarvikkeita. Hänen töitään on ollut näytteillä ympäri Eurooppaa ja New Yorkissa alan messuilla ja näyttelykokoonpanoissa.

Kjellberg, Friedl
FRIEDL (HOLZER-) KJELLBERG (s. 1905 Loebenissä, Itävallassa, k. 1993 Porvoossa) oli opiskellut Grazin taideteollisuuskeskuskoulussa ja ajalle tyypillisesti innostunut klassisen keramiikan teon perinteistä, erityisesti kiinalaisesta Song-kauden keramiikasta. Arabian taideosastolla Kjellberg teki pitkän uran vuosina 1924-70, ja johti osastoa 1948-50. Taideosaston tuotannossaan hän suoritti paljon materiaali- ja lasitekokeiluja. Kjellbergin 1920-luvun tuotannossa on Wiener Werkstätten piirteitä: muodot ovat plastisia ja lasite toimii koristeena eikä niinkään itsenäisenä elementtinä, 1930-luvulla hänen keramiikassaan oli nähtävissä ajalle hyvin tyypillisiä klassisen yksinkertaisia muotoja, reliefiaiheita, lasitteet olivat harmaan ja ruskean murretuissa sävyissä. Tältä ajalta ovat myös sinisellä kobilttivärillä maalatut lautaset ja teepöydän levyt, joissa aiheena on klassistisesti kuvattu naishahmo. Deladon-lasitteella koristellut dreijatut maljat ja pullot viittaavat jo haluun tehdä lasituskokeiluja. Syvimmät turkoosinväriset riikinkukkolasitteet ja punaisimmat häränverilasitteet syntyivät 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin Kjellberg alkoi itse sekoittaa ja koepolttaa lasitteensa tehtaan laboratoriossa. Ensimmäiset ohuet riisiposliinikokeilunsa Friedl Kjellberg teki 1940-luvun alussa ja kehitteli tekniikkaa tuotantoon sopivaksi. Arabian tehtaalla toimi hänen alaisuudessaan erillinen riisiposliiniosasto, jossa vaativat tuotteet valmistettiin käsin. Friedl Kjellberg suunnitteli myös viisiosaisen FK-posliiniastiaston, joka esiteltiin Helsingin taidehallisssa 1950. Ideana oli kattaa pöytä kahden erikokoisen matalan lautasen ja kolmen erikokoisen kulhon avulla; koristeena astioissa oli vain posliinin valkoinen pinta, vaihtoehtoisesti tumman ruskea tai keltainen lasite. Astiasto ei saanut varauksetonta yleisön suosiota ja oli sarjatuotannossa vain kolme vuotta. Toinen sarjatuotannossa ollut astiasto oli riisiposliinista valmistettu Helmi, jossa helmenmuotoiset reiät koristavat neljän erikokoisen matalan lautasen, kahden erikokoisen kulhon reunoja. Sarjaan kuului myös kannellisia ruskeita patoja.

Lappalainen, Tuula
TUULA LAPPALAINEN on syntynyt Jyväskylässä. Maalaamisen ja piirtämisen hän aloitti jo aivan lapsena, mutta lukioaikoinaan hän opiskeli myös balettia ja näyttelemistä Helsingissä. Näiltä ajoilta on peräisin hänen suuri rakkautensa niin musiikkiin kuin runouteen, joiden merkitys hänen kuvataiteelleen on erittäin suuri. Useampana kesänä Tuula Lappalainen osallistui professori Nandor Mikolan taidekursseille Orivedellä. Nandor Mikolan ja Alvar Aallon kannustuksesta hän omistautui lopulta maalaustaiteelle ja alkoi opikelunsa Suomen Taideakatemiassa. Kolmen vuoden opintojen jälkeen hän muutti vuonna 1968 Sveitsiin, Baseliin, missä jatkoi maalaustaiteen ja taidehistorian opintojaan. Taideteollisessa korkeakoulussa Baselissa hän valmistui myös sisustusarkkitehdiksi.
Tuula Lappalaisen taiteellinen ilmaisu on henkevää ja esteettistä niin sisustus suunnitelussa kuin maalaustaiteessakin. Hänen teoksiaan on lukuisissa julkisissa tiloissa; ravintoloissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa, kappeleissa – useimmissa näissä kohteissa näkyy hänen käden jälkensä sisustusarkkitehtinäkin. Hän on myös erikoistunut suurimittaisiin seinämaalauksiin, jotka luovat tiloihin erityisen vaikuttavia ulottuvaisuuksia.
Tuula Lappalainen on pitänyt kymmeniä suurta kiitosta saaneita näyttelyitä molemmissa kotimaissaan – kolmanneksi kotimaaksi on nyttemmin tullut Espanja, minne hänen taiteensa on myös löytämässä tiensä.
Tuula Lappalaisen akvarellit niityistä, kukista, järvimaisemista henkivät suurta rakkautta luontoon ja tarvetta välittää pyyteetöntä kauneutta katsojalle.
Abstraktiossa hänen taiteensa entisestään syvenee – taiteilija sanookin näiden töidensä olevan « sielun striptiisiä ». Musiikki ja runous ovat tällöin inspiraation lähteitä - ovat sitten kysymyksessä Anton Brucknerin sinfoniat, Franz Schubertin musiikki tai Eino Leinon, Lassi Nummen tai García Lorcan runot.

Leivo, Inkeri
Valmistuttuaan Taideteollisesta oppilaitoksesta 1970 INKERI LEIVO (s. 1944 Helsingissä) aloitti työt seuraavana vuonna Arabiassa tuotesuunnitteluosastolla, kaksi ensimmäistä vuotta koristesuunnittelijana. Hän on suunnitellut astiastomalleja ja koristeita sekä uniikkiteoksia, joissa rohkeilla materiaalikokeiluilla on merkittävä rooli. Vastakohtana aikakauden muodikkaille massiivisille, tummille astioille siron, vaalean ja muodoiltaan pyöreän KS-mallin l. Arctican suunnittelu käynnistyi 1975. Aiempia kivitavara-astioita kevyempi Arctica syntyi uudella massan sekoitussuhteella. 1980-luvulla syntyneitä astiastoja olivat Saaristo ja Harlekiini, joiden muodoissa on luonnon kivien veden muovaamaa pyöreyttä, 1930-luvun art decon leikkisyyttä ja eleganssia. Inkeri Leivo on tehnyt myös uniikkitöitä, joista tunnetuimpia ovat valon ja varjon jännitteille toimivat paperinohuet luuposliinityöt.

Lindh, Francesca
FRANCESCA (MASCITTI-) LINDH (s. 1931 Anversa degli Abruzzissa, Italiassa) opiskeli Roomassa vuosina 1946-48 ja Taideteollisessa oppilaitoksessa 1949-52 keraamikoksi, jonka jälkeen hänellä oli ateljee Helsingissä yhdessä puolisonsa Richard Lindhin kanssa. Hän työskenteli Arabian taideosastolla vuosina 1955-59. Hänet tunnetaan uniikkikeramiikastaan, rustiikeista maljakoista ja ruukuista, joissa on usein kaksi nokkaa, kuten perinteisissä Välimeren maiden vesikannuissa. Hän dreijasi esineensä 1950- ja 1960-luvuilla ja teki paljon muotokokeiluja leikkaamalla auki valmiiksi dreijattuja, monesti umpinaisia esineitä. Tästä hänen ilmaisunsa kehittyi runsaammaksi, keraamisen materiaalin rakenne korostui, hän kauli savilaattoihin hentoja kasviaiheita, yhdisteli rohkeasti materiaaleja ja koristi lehtimäisiä muotoja sekä hennoilla pastellisävyisillä että lysterilasitteilla. Erisävyiset valkoiset, siniset ja ruskeat massat muodostavat polveilevia, rakenteellisia maisemia kolmiulotteisten ruukkujen ja reliefien pintoihin.

Lindh, Richard
RICHARD LINDH (s. 1929, k. 2006 Helsingissä) aloitti opintonsa Vapaassa taidekoulussa 1950, jatkoi Taideteollisessa oppilaitoksessa 1951-55, ja hänellä oli oma keramiikkapaja 1953-55. Elämäntyönsä hän teki Arabiassa, josta taideosastolla 1955-59 ja eri osastojen johtajana vuoteen 1989. Hänen Arabialle suunnittelemaansa tuotantoa edustavat maljakot ym. taide-esineet sekä käyttöesineet fajanssista, posliinista, samotista ja kivikeramiikasta. Hän oli taitava suunnittelija sekä moottoripyöräilijä, minkä perusteella hänelle annettiin mahdollisuus omalla ajallaan suunnitella ensimmäinen, kokonaan suomalainen Solifer-mopo 1958. Se teki hänestä tunnetun muotoilijan, jolle kertyi teollisuuden suunnitelutehtäviä, mm. vesihanoja, rakennusheloja, asuntovaunuja, öljykamiinoita. Hänet palkittiin stipendillä 1954 ja mm. Skandinavian taideteollisuuskoulujen välisessä keramiikkakilpailussa 1957 hän sai I, II, ja III palkinnon, Museum of Contemporary Artin I palkinnon ja Valtion taideteollisuuspalkinnon 1970.

Liukko-Sundström, Heljä
Päätettyään opiskelunsa Taideteollisessa oppilaitoksessa 1962 HELJÄ LIUKKO (s. 1938 Vehmaalla) aloitti työskentelyn Arabiassa taideteollisuusosastolla ja siirtyi taideosastolle 1967, Heljä Liukko-Sundströmin keskeisintä ja tunnetuinta tuotantoa Arabiassa edustavat graafisesti kuvitetut keramiikkalaatat ja koriste-esineistö. Hänen laajaa ja monipuolista suunnittelutuotantoansa ovat 1970-luvun räsynuket ja ihmisvartaloveistokset, 1980-luvun satukirjojen kuvitukset sekä lukuisia monumentaalitöitä ja taloprojekti Villa Sannari Helsingissä pientaloalueella. Hän on tutkinut ja hyödyntänyt keramiikan eri mahdollisuuksia ja ylittänyt töillään eri taiteenlajien raja-aitoja. Teolliseen tuotantoon valmistautui Tuuli-astiasto vuonna 1983, jossa inspiraatio muotoiluun on lähtenyt tuulen tuivertamasta merenrantamaisemasta. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1994. Hän on nykyisen Taideosastoyhdistyksen jäsen ja on pitänyt urallaan useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä.

Lundgren, Tyra
TYRA LUNDGREN (s. 1897, k. 1979 Tukholmassa) opiskeli Tukholmassa, ensin Högre konstindustriella skolanissa (Tekniska skolan Konstfack) 1914-18 sen jälkeen Taideakatemiassa (Konstakademien) 1918-22. Tyra Lundgren työskenteli jaksoijttain Arabiassa vuosina 1924-37, minkä lisäksi hän toimi mm. 1929-30 Rörstrandin posliinitehtaan taiteellisena johtajana ja hänellä oli oma ateljee Gustavsbergin tehtaalla 1940-50. Hän oli kansainvälisesti tunnetuimpia ja arvostetuimpija tehtaan taiteilijoita. Arabiassa hän toimi tehtaan taiteellisena johtajana ja suunnitteli muun muassa AC-astiastomallin sekä koriste-esineitä, pienoisfiguureita ja naturalistisia kasvoreliefejä, joista välittyi leikkisä suhtautuminen ajan klalssismin ihanteisiin.

Långhjelm, Marageta
Valmistuttuaan Taideteollisesta oppilaitoksesta keraamikoksi MARGARETA LÅNGHJELM (s. 1942 Tammelassa) työskenteli 1968-74 Arabian taideosastolla. Hän on tunnettu hennon pitsimäisistä dreijatuista, pastellisävyisistä vadeistaan, joiden reliefikoristeluun hän on käyttänyt kaikkea hammastikuista omenanpuolikkaisiin. Massoina hän on käyttänyt samotoituja käsinrakennusmassoja sekä värilasitteita.

Lahdenmäki, Nathalie
NATHALIE LAHDENMÄKI (s. 1974) on suomalais-ranskalainen keraamikko, joka keskittyy muotoilussaan arjen estetiikkaan. Hänet tunnetaan etenkin ohuista ja pehmeälinjaisista posliini- ja punasavikulhoistaan. Lahdenmäki on saanut runsaasti tunnustusta työstään sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Hänet on palkittu mm. Design Plus ja Maire Gullichsen – palkinnoilla. Vuonna 2008 hänet valittiin Vuoden Nuoreksi Muotoilijaksi yhdessä Naoto Niidomen kanssa.

Mickwitz, Lea von
LEA VON MICKWITZ (s. 1884, k. 1978) työskenteli Arabiassa vuosina 1927-57. Hän muotoili eläinaiheisia pienoisveistoksia ja samottimassasta perinteisen suomalaisen ja venäläisen maalaiselämän kuvauksia.

Moberg, Camilla
CAMILLA MOBERG (s. 1961) opiskeli Vapaassa Taidekoulussa 1981-82, Konsfaskissa Tukholmassa ja valmistautui teolliseksi muotoilijaksi Taideteollisesta korkeuakoulusta. Hän työskenteli suunnittelijana Arabiassa vuosina 1987-91. Suunnittelutyön tuloksena syntyivät Pinokas-kulhosarja ja Savoie-koti- ja suurtalousastiasarja 1987 sekä Laguna-koriste astiastoon vuonna 1990. Savoie oli astiasuunnittelussa täysin uudenlainen tuote, jossa esimerkiksi lautasessa oli suuri hyötypinta ja kaksi pohjarengasta. Pinokas on suurtalouksille suunniteltu ruuan valmistus- ja tarjoiluastiasto, jossa täyttyivät helpon käsiteltävyyden, pestävyyden ja tilan säästön vaatimukset. Camilla Moberg työskentelee freelance muotoilijana.

Muona, Toini
TOINI MUONA (s. 1904, k. 1987 Helsingissä) opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa mallipiirustuksen osastolla vuosina 1923-26 ja suoritti keramiikan jatko-opinnot 1926-32. Opintojensa yhteydessä hän toimi Atelier Viglissä tekstiilisuunnittelijana 1929-31, minkä jälkeen hän siirtyi Arabian taideosastolle, jossa hän työskenteli vuoteen 1970. Samana vuonna hänelle myönnettiin Suomen valtion taideteollisuuspalkinto. Toini Muona oli taitava dreijaaja ja kokeili varsinkin uran alkuvaiheessa monipuolisesti ja rohkeasti erilaisia lasitteita maljakoissaan, uurnissaaan ja taide-esineissään. Hänen tunnetuinta tuotantoaan ovat luonnon inspiroimat heinämaljakot, joiden aihepiiriä hän laajensi 1950-luvulla seinälaattoihin. Laattojen reliefipinta oli painettu kuivatuilla kasveilla. Toini Muonan valajana toimi 1950-luvulta lähtien Erkki Järvinen, joka toeutti Arabian taideosaston taiteilijoiden hankalimmatkin pyynnöt ja suunnitelmat. Muona siirtyi 1940-luvulta alkaen hillitympien lasitteiden pariin ja viimeistään 1960-luvulla suunnittelemissaan seinävadeissa hänen pelkistetty tyylinsä ja hienostuneen korostuneet yksityiskohdat liittävät työt ajalle tyypilliseen minimalismiin. Massoinaan Muona käytti monipuolisesti posliinia, kivitavaraa ja samottia.

Nurminen, Kerttu
Kerttu Nurminen (s. 1943) aloitti suunnittelijana Nuutajärvellä vuonna 1972 muotoillen mm. Coca Cola -pulloista uniikkiesineitä. Ensimmäiset kaupalliset taide-esineet, Akilleija ja Hilla, hän suunnitteli ensimmäiseen Art-kokoelmaan (vuodesta 1981 Pro Arte) vuonna 1976. Nurminen oli viimeinen kuukausipalkattu suunnittelija Nuutajärvellä vuoteen 2008 asti. Kerttu Nurminen tunnetaan parhaiten Mondo- ja Verna-lasisarjoista. Kerttu Nurminen on suunnitellut myös keramiikkaa Arabialle ja hänet on palkittu mm. valtion taideteollisuuspalkinnolla ja Kaj Franck -muotoilupalkinnolla.


Olin-Grönqvist, Gunvor

GUNVOR OLIN-GRÖNQVIST (s. 1928 Espoossa, k. 2005 Helsingissä) opiskeli posliinimaalaajaksi Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1948-51 ja työskenteli koko uransa 1951-92 ajan Arabiassa, taideteollisuus- ja taideosastoilla sekä stipendiaattina. Työskentelyaikanaan Olin-Grönqvist suunnitteli taideteollisuusosastolla lukuisia malleja ja koristeita sekä teolliseen sarjatuotantoon koristeita, joista voidaan mainita Valpuri, Fructus, Kosmos, Soraya ja Nooakin arkki. Hänelle ominaisia koristelumenetelmiä olivat raakamaalaus, värilasitteet ja kaiverrus. Koristeet olivat tyyliteltyjä, satuaiheisia eläin-, hedelmä- ja kasviaiheita. Tuotanto valmistettiin pääasiassa posliinista, fajanssista ja kivitavarasta. Myöhemmin työskennelssään taideosastolla hänen työssään painoittuivat naturalisisesti käsitellyt puutarhan antimet, kuten omenat ja sipulit sekä kanatarha vaativine kettuineen. Arabian ensimmäinen valkoisesta kivitavaramassasta tehty siro ja pyöreämuotoinen teeastiasto Tea for Two on Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelema.

Orvola, Heikki
HEIKKI ORVOLA (s. 1943 Helsingissä) opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa keraamikoksi 1963-68. Hän aloitti työskentelyn jo 1967 suunnitellen juhlallisia ja elegantteja lasiesineitä sekä Nuutajärven lasitehtaan tuotantoon, että uniikkiesineiksi. Lasista tuli Orvolan tavaramerkkimateriaali. Keramiikan pariin hän palasi 1987 aloittaessaan työskentelyn Arabian taideosastolla. 1980-luvulla hän suunnitteli Rörstrandille juhla-astioita sekä Arabian tehtaalle astiastomallin HKO/Moreeni, jonka muodoista välittyvät käytännöllinen funktionaalisuus ja keramiikkamateriaalin käsittelyn taito. Monikäyttöiseksi ja yhdeksi Arabian suosituimmista astiasarjoista on noussut Orvolan suunnittelema 24h, jonka tarkkaan harkituissa, vähissä astioissa vastattiin suomalaisten ruokailutottumusten ja ruokalajien muutokseen. Vuonna 1998 yhdessä Fujiwo Ishimoton kanssa Orvola on suunnitellut Illusian, Arabian 125-vuotisjuhla-astiaston. Sen pehmeät muodot, valkoisen vitroposliinin ylellisyys ja kattamisessa kerrostuva koriste on toteutettu persoonallisella ja elegantilla tavalla; muoto toistuu myös Lumi-astioissa. Orvola on suunnitellut esineitä useisiin Arabian Pro arte -sarjoihin, erityisen klassikon asemaan on nousut luuposliinista valmistetut Carambola-maljakot. Heikki Orvolalle on myönnetty lukuisia palkintoja, mm. Valtion taideteollisuuspalkinto vuonna 1980 ja Kaj Franck -muotoilupalkinto vuonna 1998. Hän on Arabian Taideosastoyhdistyksen jäsen.

Osol, Olga
OLGA OSOL (s. 1905 Lappeenrannassa, k. 1994 Espoossa) aloitti työskentelyn Arabiassa taiteilija Greta-Lisa Jäderholm-Snellmanin apulaisena 1926. Lahjakas ja työstään innostunut Osol sai mahdollisuuden jatkokoulutukseen Taideteollisuuskeskuskoulun iltakurssilla. Arabian taideosaston perustamisen (1912) jälkeen hänen tehtäväkseen tuli uusien koristemallien suunnittelu; koristetekniikkana oli usein käsin maalaus tai värilasitteet. AX-kahviastiastoon suunnitteltu lämpimän ruskean sävyinen siirtokuva Myrna oli tunnetuin Osolin suunnittelema koriste, joka oli tehtaan tuotannossa 1937-98. Hän itse on kertonut, että koriste on muokattu saksalaisesta siirtokuvamallista, niin kuin vielä 1930-luvulla Arabiassa usein oli tapana. Kahvikupit ja aluslautaset oli suunniteltu maaseudun vaatimattomiin oloihin paremmaksi kahviastiastoksi. Tunnetuin hänen suunnittelemistaan astiastomalleista oli 1941 markkinoille tullut R-malli, joka oli perinteisestä rakenteestaan huolimatta muodoiltaan moderni ja virtaviivainen. Sitä valmistettiin erilaisin koristein vielä 1950-luvulla. Soma-astiasto ja posliininen LT-kahviastiasto ovat nekin Osolin suunnittelemia. Sodan ajalta Arabian varastoihin jäi runsaasti koristamatonta tavaraa ja sen käsittelyä varten Arabiaan perustettiin 1943 erityinen koristeosasto, jonka nuoria työntekijöitä Olga Osol koulutti. Käsinkoristamo oli Taideteollisuuskeskuskoulusta valmistuneiden posliinimaalareiden ja keraamikkojen työllistäjä. Osol johti vuoteen 1959 asti osastoa, jonka nimi muutettiin 1950-luvulla taideteollisuusosastoksi. Hän työskenteli Arabiassa vuoteen 1971, viimeiset yli kymmenen vuotta tuotesuunnitteluosastolla.

Paikkari, Pekka
PEKKA PAIKKARI (s. 1960 Somerolla) valmistui Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiasta. Hän on toiminut Arabian tuotesuunnittelija ja taiteilijana vuodesta 1983 lähtien. Hän painottaa teollisena muotoilijana rationaalisia ratkaisuja ja taiteilijana vahvaa intuitiota. Hänen tuotantonsa Arabiassa käsittää lukuisia uniikkiveistoksia ja installaatioita, joiden inspiraatio tulee materiaalista. Ne on usein koottu monien samankaltaisten palojen moduuleista ja edelleen työstetyistä valetuista kappaleista. Materiaalinaan hän käyttää monipuolisesti erilaisia massoja ja töiden värit syntyvät materiaalin polton yhteydessä. Teolliseen tuotantoon suunnitellut astiastot, kuten Domino yhdessä Kati Tuominen-Niittylän kanssa, on suunniteltu ajanmukaiseksi; niissä toistuu kuution ja palllon yhdistettyjä muotoja. Kolmihaarainen Toi-sirotin on pinoutuva, Obonera-vadin muodosta paljastuu inspiraatiolähteeksi hedelmien pakkaamiseen käytetyt pahvimassalevyt. Paikkari on Arabian Taideosastoyhdistyksen jäsen.

Partanen, Pauli
PAULI PARTANEN (s. 1949 Helsingissä) on valmistunut Taideteollisen korkeakoulun lasi- ja keramiikkataiteen osastolta 1977 ja on aloittanut työskentelyn Arabian tehtaalla vuonna 1979. Suunnittelussaan hän painottaa ensisijaisesti taiteellista työskentelyä ja vasta sen jälkeen hänen mukaansa seuraa tuotesuunnittelu. Viiden työskentelyvuoden ajalta tunnetuimpia sarjatuotantoesineitä ovat Lumina-maljakot ja -sirottimet, joiden idea oli tuulen tuivertamasta lumivallista lähtöisin. Sarjatuotannon lisäksi hän on suunnitellut lukuisia unikkiesineitä kivitavarasta ja samotista, joiden muotoja erilaiset pintakäsittelyt, kaiverrus ja väri- sekä lysterilasitteet korostavat. Vuodesta 1984 hän on työskennellyt freelance-suunnittelijana tehden muun muassa uniikkeja lasiveistoksia.

Pattern Bakery
Pattern Bakeryn suunnittelijakolmikon, Minttu Wikbergin, Miia Pöytälaakson ja Salla Kangasniemen, juuret ovat Taideteollisessa korkeakoulussa, jossa he ovat opiskelleet yhdessä kaupallista pintasuunnittelua. Parhaiten Pattern Bakery tunnetaan sisustukseen, muotiin ja paperiteollisuuteen tekemistä kuoseista ja kuvituksista. Arabialle Pattern Bakery on suunnitellut Lysti-sarjan hauskat kuviot.

Pentagon Design
Teollisten muotoilijoiden Arni Aromaan ja Sauli Suomelan vuonna 1996 perustama Pentagon Design on yksi johtavista pohjoismaisista muotoilutoimistoista. Toimisto on saanut useita tunnustuksia, mm. arvostetut iF Product Design, red dot ja Design Plus -palkinnot. Vuonna 2010 Teollisuustaiteen Liitto Ornamo valitsi Aromaan ja Suomelan vuoden teollisiksi muotoilijoiksi. 2012 heille myönnettiin Muotoilun valtionpalkinto.

Popovits, Zontan
ZOLTAN POPOVITS (s. 1940 Egerissä, Unkarissa) tuli Suomeen vuonna 1965 Fullbright-stipendiaattina. Hän kuitenkin jäi Suomeen Yhdysvalloissa suoritettujen kuvanveisto-opintojen jälkeen. Hän kävi ensimmäiset vuodet Taideakatemian koulua Kain Tapperin johdolla ja työskenteli Arabian taiteilijana vuosina 1969-71. Omat keramiikkateoksensa ja korunsa hän mieltää kuvanveistoksi eikä taideteolliseksi sivupoluksi. Hänen uniikkiteoksensa Arabiassa muistuttavat ajalle tyypillisestä pop-taiteesta vapaine muotokokeiluineen, vahvoine graafisine pintoineen ja lysterilasitteineen. Popovits suunnitteli myös Arabian kautenaan ehdotuksia vesitorneiksi, joiden muotokieli oli kokeellista ja leikkisää. Popovits on tunnettu muun muassa Lapponia Jewelryn korusuunnitttelijana sekä suurista tilateoksistaan Helsingissä, kuten teoksesta Pursi, Uudenmaan lääninhallituksen toimitalossa, Pasilassa.


Procopé, Ulla
ULLA PROCOPÉ (s. 1921 Helsingissä, k. 1968 Teneriffalla) valmistui keraamikoksi Taideteollisuuskeskuskoulusta ja aloitti työn Arabian käsinkoristamossa Olga Osolin johdolla ja siirtyi sieltä kahden vuoden jälkeen malli- ja koristeosastolle. Hän aloitti uudestaan työnteon Arabiassa vuonna 1956 tuotesuunnitteluosastolla, jossa hän 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa teki merkittävän uran suunnittelijana yhdessä Kaarina Ahon ja Kaj Franckin kanssa. Hän työskenteli Arabiassa vuoteen 1967. Hänen menestyneiden malliensa takana oli onnistunut yhteistyö mallintekijöiden, laboratorion ja polttouunien hoitajien kanssa. Hän oli taitava dreijaaja, suunnitteli koristeensa pitkälti keraamisten mallien päälle maalaten ja siirtokuvin sekä teki paljon polttokokeita. Hänen tunnetuimpia mallejaan ovat Liekki-uunivuokasarja, ND-astiastomalli käsinmaalatulla kobiltinsinisellä Valencia koristeella ja S-astiastomalli Ruska-koristeella, jossa Arabia otti ensimmäisen kerran käyttötavaroiden sarjatuotantoon mattapintaisen lasitteen. Hänen kykynsä suunnitella ja toteuttaa keraamisesta massasta toimivia malleja oli merkityksellistä Arabian menestykselle 1950- ja 1960-luvuilla. Hän osallistui uransa aikana lukuisiin taideteollisuusnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla.

Rajala, Kauko
KAUKO RAJALA (s. 1925 Noormarkussa) opiskeli keraamikoksi Taidedeteolliuuskeskuskoulussa vuosina 1949-51. Hän aloitti työskentelyn Arabiassa 1950 dreijaajana sähköeristinosastolla, minkä jälkeen hän oli Kaj Franckin apulaisena tuotesuunnitteluosastolla vuoteen 1953. Rajala työskenteli 1953-61 pienverstaissa dreijarina, mutta palasi Arabiaan 1961 tuotesuunnitteluosastolle työskennellen mm. Ulla Procopén apulaisena. Kauko Rajala on ollut Arabian tehtaan taiteilijoiden oikea käsi, tekijä jonka käsissä monet menestyneet muodot ovat rakentuneet. Teollisenkin muodon suunnittelussa tarvitaan käsityötaitoa: monet suunnittelijat hahmottelevat ideansa paperille, josta malliverstas rakentaa, kokeilee ja hioo viimeistellyt esineet. Kauko Rajalan merkitys on ollut suuri erityisesti Arabian mallien onnistumisen osalta. Hänelle myönnettiin käsityömestarin työstään taideteollisuuden valtion palkinto vuonna 1982. Päivätyönsä ohella hän toteutti dreijaamalla myös omia piensarjoja ja uniikkiesineitä joissa tasapainoisiin muotoihin yhdistyvät valkoiset, vihreät ja häränverenpunaiset lasitteet.

Riska, Kristina
KRISTIINA RISKA (s. 1960 Helsingissä) opiskeli vuosina 1979-84 Taideteollisen korkeakoulun keramiikkataiteeen osastolla. Arabiassa hän aloitti vuonna 1984  harjoittelijana ja jatkaa työskentelyään tehtaalla. Kristiina Riskan uniikkituotanto kuvaa hyvin suomalaisen keramiikan moniulotteisuutta näennäisestä yksinkertaisuudestaan ja pelkistyneisyydestään huolimatta. Hänen uniikkitöissään yhdistyvät materiaalin vaihtelevat pinnat, hauraus, valon ja varjon leikki sekä taiteelle tyypillinen ylevyys. Sarjatuotantoon Kristina Riska on suunnitellut kehdon muotoa mukailevan Loru-lokerikon, perforoinnilla koristetun, kaksiseinämäisen Basket-maljakon sekä yhdessä Kati Tuominen-Niittylän kanssa KoKo-astiasarjan vuonna 2005. KoKon idea on ollut laaja värimaailma ja esineiden monet käyttötarkoitukset: ne on nimetty vaatteiden tapaan vain kokomerkinnöillä XS-XL. Astian käyttäjä päättää, miten monta ja mihin tarkoitukseen hän niitä käyttää. Kristina Riska on Arabian taideosastoyhdistyksen jäsen.

Riitahuhta, Heini
HEINI RIITAHUHTA on tehnyt yhteistyötä Arabian kanssa vuodesta 1998. Heini ilmaisee taiteellisuuttaan koristeellisilla uniikkitöillään, joiden motiivit ilmenevät myös hänen sarjatuotannossaan. Nykyisin Heini työskentelee Arabian taideosastolla ja on Taideosastoyhdistys ry:n jäsen. Riitahuhta on saanut Japanin Minon keramiikkafestivaaleilla kunniamaininnan ja lisäksi hän on ollut mukana taideosaston näyttelyissä Shigarakissa, Japanissa ja Tanskassa.

Salmenhaara, Kyllikki
KYLLIKKI SALMENHAARA (s. 1915 Tyrnävällä, k. 1981 Helsingissä) opiskelu Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1938-43 keraamikoksi. Arabian taideosastolla hän työskenteli 1947-61. Hän toimi luennoisijana ja pedagogina ulkomailla ja Taideteollisen korkeakoulun keramiikkaosaston yliopettajana vuosina 1963-81. Hänestä tulikin laajan ja mittavan uransa ansiosta yksi suomalaisen keramiikan kansainväliselle maineelle eniten merkinneistä taiteilijoista. Salmenhaara on tunnettu erityisesti monipuolisista materiaalikokeiluistaan ja polttoprosessitutkimuksestaan. Arabiassa hän teki uniikkeja näyttelyesineitä. Usein työt on rakennettu dreijatuista moduuleista suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Lasitteet ovat useammassa kerroksessa, joista osa on pyyhitty pois tai käsitelty oksideilla. Salmenhaaran keramiikka nojaa vahvasti perinteisiin, mutta siinä oli paljon omaa tutkivaa ja soveltavaa kokeilua. Salmenhaaran töitä palkittiin useimmissa Milanon triennaaleissa ja hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1961.

Salo, Markku
MARKKU SALO (1954) on rohkea ja kokeileva lasitaiteilija. Hänen sarjatuotantoesineilleen on ominaista kurinalainen tarkoituksenmukaisuus, koreilemattomuus ja toimivuus tuotannon ehdoilla. Salo on maustanut uraansa toimeksiannoilla grafiikan, keramiikan ja elektroniikankin alueilla. Georg Jensen –palkinto (1990) ja Valtion taideteollisuuspalkinto (1989) ovat esimerkkejä Markku Salon saamista tunnustuksista.

Schilkin, Michael
MICHAEL SCHILKIN (s. 1900 Trubinossa, Venäjällä, k. 1962 Helsingissä) muutti Suomeen Venäjältä 1921 ja opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulun yleisellä linjalla vuosina 1924-28. Schilkin työskenteli kuorma-auton kuljettajana ja taideopintojensa jälkeen puuveistäjänä Bomanin huonekalutehtaalla Helsingissä. Ensimmäinen menestys tuli vuonna 1936, jolloin hän voitti suomalais-venäläisten taiteilijoiden näyttelyn veistoksellaan Simson ja Delila. Teos oli myös ensimmäinen konkreettinen kosketus Arabian tehtaaseen: savimassa oli tehtaalta ja myös poltto oli suoritetu siellä. Seuraavana vuonna Schilkin sai vakituisen työpaikan Arabian taideosastolla. Hänet tunnetaan ilmeikkäistä eläin- ja ihmisveistoksistaan, joissa tunnetilat vaihtelevat rauhallisesta pohdiskelevuudesta ironiseen huumoriin. Hän työsti savea sekä kuvanveistäjän, että keraamikon ottein ja monet varhaistyöt ovat muodoiltaan naturalistisia. Myöhemmin hänen muotokieleensä tuli pelkistetyä plastisuutta. Arabian sarjatuotantoon Schilkin suunnitteli MS-teeastiaston, jonka reliefpinta muistuttaa dreijatutn esineen pintarakenteesta, vaikka tuotteet teollisuuden menetelmin muovattiin ja valettiin. Hän toteutti myös lukuisia monumentaaliseinäreliefejä Suomeen ja Ruotsiin, joista merkittävimmät ovat Helsingin kauppakorkeakoulun, Arabian tehtaan sekä Fazerin pääkonttorin seinillä. Schilkin työskenteli Arabian taideosastolla kuolemaansa saakka ja hänestä kehittyi tehtaan esiintymiskykyinen edustustaiteilija, jolla oli laadukas ja monipuolinen tuotanto.

Schultz-Köln, Karl-Heinz
KARL-HEINZ SCHULTZ-KÖLN (s. 1921 Kölnissä, Saksassa) on opiskellut Kölnin taideteollisuuskoulussa ja Nürnbergin taideakatemiassa. Arabiassa hän aloitti työt Birger Kaipiaisen apulaisena 1950, kunnes hän 1954 sai oman työhuoneen taideosastolla, jossa hän työskenteli vuoteen 1960. Schultz-Köln valmisti uniikkeja seinälaattoja, joissa nonfiguratiivisuus ja 1950-luvun maalaustaiteen konstruktivismi on toteutettu keraamiseen materiaaliin. Töiden pintaa on rakennetu mm. hiekan ja samotoidun massan sekä lasitteiden avulla. Schultz-Köln suunnitteli myös käännettäviä maljakoita ja sähköteknistä posliinia. Nykyisin hän asuu Ruotsissa.

Siimes, Aune
Valmistuttuaan Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1932 AUNE SIIMES (s. 1909 Wärtsilässä, k. 1964 Helsingissä) aloitti työt koristeosastolla, jonka lisäksi hän avusti Greta-Lisa Jäderholm-Snellmania maalaten tämän sommittelemia koristeita sekä suunnitellen joitakin koristeita. Muotoilijauransa alkuvaiheessa hän teki runsaasti eläinfiguueja sekä tyyliteltyjä kansanaiheisia pienoisveistoksia. Hän myös dreiajasi paljon uransa alkuvaiheessa ja teki lasituskokeilujaan kivitavaravateihinsa ja maljakoihinsa. Innoituksen posliinitöihinsä Siimes sai Kurt Ekholmin Italian matkalta tuomista keraamisista kukkasommitelmista. Hän innostui tekemään naturalistisia kukkasommitelmia, joista tunnetuimmiksi tulivat hänen posliinista valmistamansa korut. Posliinia hän alkoi muovata valamalla ohuista kerroksista koostuvia maljoja ja vateja. Siimes tunsi hyvin posliinin materiaalina: hän sekoitti itse tarvitsemansa posliinimassat ja lasitteet, valkoisen posliinin lisäksi hän käytti myös värjättyjä posliinimassoja ja kehitti itselleen ainutlaatuisen posliinivalu ja -leikkaustekniikan. Ohuet ja hennot useissa kerroksissa valetut maljat ja maljakot, joiden koristeet modostivat valoa vasten tarkasteltaessa kukan terälehtiä ja aaltomaisia kuvioita, olivat kasvimaailman ohella Siimeksen keskeisintä tuotantoa. Hän suunnitteli maljakkosarjoja sarjatuotantoon ja koristeita taloustavaroihin.

Slotte, Tove
Valmistuttuaan Taideteollisen korkeakoulun keramiikkataiteen osastolta TOVE SLOTTE (s. 1957 Turussa) on toiminut monipuolisesti Arabian tuotesuunnitteluosastolla sekä freelance-suunnittelija, että vuosina 1958-90 suunnittelijana. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Muumi-koristeet, joiden ensimmäisen suunnittelun hän toteutti Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän piirrosten pohjalta ja on sittemmin muokannut niitä Kaj Franckin Teema-astioihin, sommittelultaan ja värimaailmaltaan sopiviksi. Hänen teolliseen tuotantoon suunnittelemiaan koristeita ovat Regina ja Alexandra, jotka toteuttiin Inkeri Leivon suunnittelemaa Arctica-astiastoa varten.

Smith, Howard
HOWARD SMITH (s. 1928 New Jerseyssä, Yhdysvalloissa) on monen materiaalin parissa työskentelevä taiteilija. Hän on opiskellut taidemaalausta Pennsylvanian taideakatemiassa Philadelphiassa. Ensimmäisen kerran Howard Smith työskenteli Suomessa 1962-1976; Arabian vierailevaksi taiteilijaksi hänet kutsuttiin 1984, minkä jälkeen hän jatkoi työskentelyä teollisen tuotannon parissa. Esimerkkejä ovat pelkistetyt Parvi-lintufiguurit, geometrisillä kuvioilla leikkivän Domino-astiaston Combo-koriste ja The Drummer -kokoelma vateja, lautasia ja uniikkeja seinäreliefejä. Howard Smith on onnistunut keramiikassaan yhdistämään muodon, värit ja kuviot pelkistetysti keraamiseen aineeseen. Hänen töissään kuvastuvat semanttinen ajattelu, afrikkalainen sekä japanilainen kuva- ja muotokieli.

Säynäjärvi, Hilkka
Valmistuttuaan keramiikkataiteilijaksi Taideteollisuuskeskuskoulusta HILKKA SÄYNÄJÄRVI (s. 1917) toimi Arabian taideosastolla taiteilijana 1945-52. Taideosastolla hän suunnitteli ja dreijasi itse pieniä vateja ja maljakoita, jotka valmistettiin tehtaan korkeapolttoisista massoista; hän käytti kivitavaralasituksia. Tämän lisäksi hän teki romanttisaiheisia reliefejä ja suunnitteli yhteistyössä Ritva Kaukorannan ja Raija Tuumin kanssa taideosaston turistituotannon, jossa nuoret suunnittelijat saivat vapaasti lasittaa pieniä tehtaalla valettuja esineitä. Myöhemmin Hilkka Säynäjärvi on toiminut freelance-keramiikkataiteilijana ja -kuvittajana.

Toikka, Oiva
OIVA TOIKKA (s. 1931 Viipurissa) on koulutukseltaan keraamikko, joka on tehnyt merkittävän uran lasitaiteilijana ja -muotoilijana Nuutajärven ja Iittalan lasitehtailla. Hän on työskennellyt 1990-luvulla myös Rörstrandin posliinitehtaassa. Arabiassa hän työskenteli taideosastolla 1956-59, jolloin hän teki paljon eurooppalaisen taiteen hengessä suunniteltua taidekeramiikkaa, kuten samottiset teokset Romulus, Remus ja Rooman susi sekä etruskihenkisiä eläinveistoksia. Myöhemmin 1990-luvulla taideosaston vierailevana taiteilijana hänen suunnittelemissaan seinälaatoissa ja astiastokoristeissa oli vaikutteita grafiikasta ja pelkistetyn kuvioinnin toistosta. Materiaaleinaan Toikka on käyttänyt etupäässä fajanssia ja kivitavaraa, joiden vaihteleva värimaailma on syntynyt polttokokeilujen kautta.

Tomula, Esteri
ESTERI TOMULA (s. 1920 Helsingissä, k. 1998 Helsingissä) aloitti työskentelyn Arabiassa vuonna 1947 posliiniosaston koristemalarina ja jatkoi 1963-84 koristesuunnittelijana. Taideteollisuuskeskuskoulussa valmistuneena posliinimaalaajana hän oli nimenomaan tuottelias koristelija, joka ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suunnitellut malleja tehtaalle. Esteri Tomulan aiheet ovat versioita kukista, kasveista ja sienistä, joita hän piirsi runsaasti, mutta joista tuotesuunnittelukokouksissa hyväksyttiin vain murto-osa. Koristeet toteutettiin tehtaalla käsinmaalaten, kuten posliiniset hedelmäveitsien kahvat tai seri- ja kuparipainomenetelmillä sarjatuotantoa varten. Arabian tehtaiden kanssa samaan konserniin kuulunut Finel valmisti lukuisia emalisia keittoastioita, joihin Tomula suunnitteli keramiikka-astioiden kanssa yhteen sopivat koristeet. Tomulan tunnetuimpia ihmishahmoihin pohjaavia koristeita ovat sirottimet Eskimo ja Lappalainen 1960-70-lukujen vaihteesta sekä 1950-luvun Pastoraali-koriste. Tunnetuinta sarjatuotantoa edustavat mm. koristeet: Botanica-sarja (1978-89), Primavera (1970-74), Sinilehti (1970-74), Elsa (1971-72), Irina (1971-72), Mira (1971-72), Ansa (1971-72), Vanamo (1973-74), Aurinko (1973-74), Gardenia (1973-74), Varpu (1971-73), Helluntai (1971-73), Aprilli (1971-73), Marja (1973), Vegeta (1966-70), Rosette (1983), Sinikello (1984-87), Raita (1971-73), Katrilli (1975-77), Kartano (1973-76), Krokus (1978-79), Flora (1979-81), Polar (1978-85).

Tuominen-Niittylä, Kati
KATI TUOMINEN-NIITTYLÄ (s. 1947 Helsingissä) on opiskellut keraamikoksi Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1972-76. Sen jälkeen hänellä oli oma työpaja Helsingissä; vuodesta 1980 hän on työskennellyt Arabiassa. Tunnetuinta tuotantoa ovat uniikkiteokset, jotka hän dreijaa, valaa ja rakentaa käsin. Varhaisemmassa tuotannossa korostuu kiinnostus keramiikan historiaan, siihen miten keramiikka maan alla hautalöydöissä tai auringonpaahtamana saa pintaansa vaihtevan ilmeen. Myöhäisemmässä tuotannossa sekä esineiden rakenne, että pintakäsittelytekniikka ovat pelkistyneet. Hänen uniikkikeramiikkatöissä käyttämänsa värit ovat lämpöisä, keraamisia ja luonnonläheisiä. Tehtaan sarjatuotantoon suunnitelluissa Storybirds-kannuissa hän kokeili, voiko käyttöesine olla veistos. Kannuista tuli suosittuja, niiden pitkät nokat, pulleat mahat ja ilmeikäs muoto synnyttävät inhimillisiä mielleyhtymiä. Suosittuja ovat olleet yhdessä Pekka Paikkarin kanssa suunniteltu Domino-astiasto ja yhdessä Kristiina Riskan kanssa suunniteltu KoKo-astiasarja. Lisäksi hän on suunnitellut lukuisia esineitä Arabian Pro arte -sarjaan. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin ulkomailla ja kotimaassa. Hän on Arabian Taideosastoyhdistyksen jäsen.

Tuumi, Raija
RAIJA TUUMI (s. 1923 Kiukaisissa) opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulun keramiikkaosastolla vuosina 1946-49 ja työskenteli Arabian taideosastolla vuosina 1950-74. Hän dreijasi kooltaan vaihtelevia uniikkiesineitä miniatyyreistä isoihin vateihin. Pelkistetyt muodot on toteutettu samotoidusta kivitavaramassasta ja pinnan rakennetta on muokattu hienovaraisesti perforoimalla, mustanruskealla niukalla lasituksella ja metallioksideilla tai vastaavasti voimakkailla koboltinsinisillä lasitteilla. Tunnusomaista hänen töilleen ovat myös kippuraiset, ylöspäin kaareutuvat korvat. Arabian vuosien jälkeen hänellä oli oma työhuone Jousapot vuosina 1974-77.

Yli-Viikari Tapio
TAPIO YLIVIIKARI (s. 1948) on Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun professorina näköalapaikka maailman keramiikkataiteeseen ja -teollisuuteen. Uunikokki-vuoista Yli-Viikari kertoo hioneensa kaiken ylimääräisen pois. Tarkoituksenmukaisuus on kauneutta.

Unonius, Aja (Elsa Aino)
AJA UNONIUS (s. 1901 Limhamnissa Ruotsissa) on opiskellut vuosina 1927-31 Tukholman taideakatemiassa kuvanveistäjäksi ja tehnyt paljon opintomatkoja ulkomaille. Arabian vuosien jälkeen hän työskenteli muun muassa Uppsala Ekebyssä ja St. Erikissä suunnittelijana. Arabiassa hän työskenteli vuodet 1931-39 tehden eläin- ja ihmisaiheisia samottifiguureja, joissa käsin rakentamisen tekniikka yhdistyy humoristisiin ja joskus burleskeihin aiheisiin.

Uosikkinen, Raija
RAIJA UOSIKKINEN (s. 1923 Hollolassa, k. 2004 Helsingissä) opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa posliinimaalariksi 1944-47. Hän työskenteli koristelijana ja koristesuunnittelijana Arabiassa 1947-86. Raija Uosikkinen ja Esteri Tomula olivat merkittävässä asemassa koristesuunnittelijoina Arabian uudistaessa tuotantoaan 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla. Uosikkinen suunitteli koristeita moniin Kaj Franckin teolliseen valmistukseen suunnittelemiin astioihin. B-mallin astioihin suunnitellut koristeet, kuten Polaris ja Linnea, olivat suosittuja samoin kuin kepeän leikkisä Emilia-koriste. Arabian tehtaan viimeinen kuparipainokoriste Ali viittauksineen islamilaiseen ornamentiikkaan oli myös Uosikkisen käsialaa. Arabiassa alettiin valmistaa laajamittaisesti keräilyesineitä 1970-luvulla ja Raija Uosikkinen suunnitteli kaksi keskeistä keräilylautassarjaa: Kalevala-vuosilautasia vuodesta 1976 ja Joululautas-sarjan vuodesta 1978. Urallaan hän osallistui lukuisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin näyttelyihin ja toimi työnsä ohessa opettajana sekä Toimelan vapaaopistossa että Taideteollisessa korkeakoulussa.

Vapaavuori, Sakari
SAKARI VAPAAVUORI (s. 1920 Tyrväällä, k. 1989 Espoossa) opiskeli keraamikoksi Taideteollisuuskeskuskoulussa vuosina 1942-45. Sotien jälkeen hänellä oli Helsingissä oma työpaja vuoteen 1947 saakka, jolloin hän aloitti työskentelyn Arabian tehtaalla jatkaen vuoteen 1974. Hän toimi taideosastolla 1947-74, taideteollisuusosaston johtajana 1963 ja näyttelyarkkitehtina 1965-69. Hän on tunnettu nonfiguratiivisista uniikkiveistoksistaan, jotka toteutettiin ulkoilman kestävästä karkeasta julkisivutiilimassasta, jonka piti kestää vaihtuva sääolosuhteita. Abstraktit, käsitteelliset teokset oli tarkoitettu sijoitettaviksi puistoihin ja julkisiin tiloihin, joiden osina muotojen tuli elää. Työnsä ohella hän toimi aktiivisesti silikaattiteollisuudessa ja opettajana Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän suunnitteli myös saniteettiposliinia Arabialle.

Vasa, Olli
OLLI VASA (s. 1942 Laihialla) on valmistunut keraamikoksi vuonna 1963 Taideteollisesta oppilaitoksesta. Hän on työskennellyt Arabiassa vuosina 1965-67 ja ollut tehtaan vieraileva taiteilija 1990-luvulla. Vasa on suunnitellut fajanssituotteita sekä taideteollisuusosastolle, että suurtuotantoon. Hänen muotonsa ovat arkkitehtonisen pelkistettyjä, pääasiassa pallojen ja kuutioiden yhdistelmiä ja muunnelmia. Töissään hän käyttää niukalti koristeita, paljon graafista mustaa ja valkoista lasitetta ja antaa muodon puhutella katsojaa. Hänen suunnittelemaansa tuotantoa ovat mm. snapsilasisarja ja uniikit kynttilänjalat.

Wafin, Naile
NAILE WAFIN (s. 1920) työskenteli Arabiassa vuosina 1950-56 koristelijana ja suunnittelijjana taideteollisuusosastolla. Hänen työnsä ovat etupäässä raaputustekniikalla koristeltuja vateja ja seinälaattoja. Wafin oli taitava piirtäjä ja hänen aiheinaan olivat Suomen luonnon kasvit ja hyönteiset.

Winquist, Peter
PETER WINQUIST (s. 1941 Tenholassa) on valmistunut teolliseksi muotoilijaksi Göteborgin Taideteollisesta korkeakoulusta ja työskennellyt Rörstrandin tehtailla Linköpingissä. Hän toimi muotoilijana Arabiassa heti valmistumisensa jälkeen 1967-74, ensin taideteollisuusosastolla, sitten tuotesuunnitteluosastolla. Peter Winquist on suunnitellut yhden Arabian kaikkien aikojen tunnetuimmista astiastoista, EH-mallin, joka tunnetaan myös Faenza-astiastona. Se palkittiin Faenzan kansainvälisessä taidekeramiikkakilpailussa. EH-mallissa oli ajalle tyypillisiä toimivia, tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, kuten ulospäin kaartuvat, pyöristetyt reunat, kevyt rakenne, valutusurat ja tarkasti mitoitettu pinoutuvuus. Hän suunnitteli myös Arabian tuotantoon lastenastiaston, jonka suunnitteluprosessi aloitettiin tutustumalla pöytätapoihin Arabian lastentalossa, jossa myös prototyypit koekäytettiin. Arabian vuosien jälkeen Peter Winquist on toiminut muun muassa Pentik Oy:n taiteellisena johtajana, tehnyt studiokeramiikkaa kivitavarasta ja punasavesta eri polttomenetelmillä sekä järjestänyt keramiikan alan symposiumeja, koulutusta ja näyttelyitä.

Zukale, Miira
Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilisuunnittelijaksi vuonna 2007 valmistunut MIIRA ZUKALE työskentelee freelance-suunnittelijana ja on erikoistunut kuvioiden ja koristeiden tekemiseen. Miiraa inspiroi erityisesti luonto - taiteilijan omien sanojen mukaan kaupunkiluonto on lähellä hänen sydäntään. Hän suosii töissään värejä ja valitsee värit tunteen, ei trendien, mukaan.

Öberg, Thure
THURE ÖBERG (s. 1872 Tukholmassa, k. 1935 Helsingissä) työskenteli Arabiassa vuosina 1896-1935 ja oli tehtaan ensimmäinen keramiikkataiteilija. Hänellä on merkittävä asema Arabian käsinmaalausosaston keraamikkojen edeltäjänä. Öbergin töissä näkyvät hänen vahva käsityöperinteiden tuntemuksensa sekä aikakaudelle tyypilliset muotokieli ja kuva-aiheet. Hänen varhaisimmat työnsä ovat reliefipintaisia, orgaanisia aiheita ja jugendin ihanteita mukailevia esineitä. Öberg palkittiin kultamitalilla maalatusta koristelusta Pariisin maailmannäyttelyssa 1900. Posliinimaalauksessa perinteisempiä kukka- ja kasviaiheita  Öberg toteutti monivärisinä emalikoristeina, koboltinsinisenä alilasituskoristeluna ja majolikatekniikalla. Öber oli lahjakas maalari, mikä ilmenee taiteilijan huolellisesti ja yksityiskohtaisesti toteuttamista akvarellimaalauksista Arabian hinnastoissa ja koriste-esitteissä.