Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Iittala + lasisanastoa

Iittalan historia

Vuonna 1881 lasitehtaana aloittanut Iittala on suomalainen muotoilubrändi-yritys, joka on erikoistunut sisustusmuotoiluun, astiasarjoihin sekä keitto- ja paistoastioihin. Iittalan virallisen i-logon suunnitteli Timo Sarpaneva vuonna 1956.

Vuodesta 1917 omistajana oli A. Ahlström Osakeyhtiö, joka omisti myös Karhulan lasitehtaan. Nämä muodostivat yhdessä Karhula-Iittalan lasitehtaan aina 1950-luvulle asti.

Alussa tehdas valmisti enimmäkseen apteekkilasia, pulloja ja öljylamppulaseja, mutta myös jonkin verran talouslasia.

1920- ja 30-lukujen perinteisten, taidokkaasti hiottujen hienostolasien hallitseman kauden jälkeen Iittala alkoi vähitellen panostaa uuteen muotoiluun ja Iittalasta alkoi muodostua lasitaiteen ja -teollisuuden edelläkävijä. Ensimmäisiä pioneeriaskeleita olivat suurta kansainvälistä suosiota osakseen saaneet Aino Aallon “Aino Aalto” -lasisto sekä Alvar Aallon vuonna 1936 suunnittelema Aalto-maljakko.

Toisen maailmansodan aikana tuotanto oli pitkiä aikoja pysähdyksissä raaka-aine- ja työvoimapulan vuoksi. Tuotanto saatiin jälleen käyntiin vuonna 1946. Tuolloin tehdas oli päässyt ränsistymään pahoin.

Sodan jälkeen Iittala oli menestyvä ja kasvava yritys aina 1970-luvun öljykriisin ajoille saakka. Tuolloin alkoivat irtisanomiset sekä tuotannon supistukset, jotka jatkuivat aina 1980-luvulle asti.

Vuonna 1987 A. Ahlström Osakeyhtiö myi Iittalan lasitehtaan Wärtsilä Oy:lle, joka omisti ennestään Nuutajärven lasitehtaan Urjalassa. Iittala yhdistettiin Nuutajärven lasitehtaan kanssa Iittala-Nuutajärvi Oy:ksi. Tämän yrityksen osti vuonna 1990 Hackman Oyj. Vuodesta 2003 yritys toimi itsenäisenä nimellä iittala oy ab. Vuonna 2004 se siirtyi toimivan johdon ja ABN AMRO Capitalin hallinnoiman sijoitusrahaston omistukseen. Vuoden 2006 lopussa yritys muutettiin julkiseksi osakeyhtiöksi ja nimeksi tuli Iittala Group Oyj.

9. maaliskuuta 2007 yhtiön pääomistaja ja yhtiö päättivät toteuttaa osakemyynnin ja -annin ja hakea listausta Helsingin pörssiin. Osakemyynti ja -anti alkoivat 12. maaliskuuta, mutta ne peruutettiin 27. maaliskuuta 2007, eikä yhtiö niin ollen hakenut listausta pörssiin. Kesäkuussa 2007 Fiskars Oyj ilmoitti tehneensä sopimuksen Iittalan osakekannan ostamisesta. Kauppa toteutui elokuun lopussa 2007 ja yrityksen nimeksi vaihtui Iittala Group Oy Ab 25.9.2007.


Iittalan muotoilijat
https://www.iittala.fi/Muotoilijat/c/Muotoilijat

 

Iittala lasin käyttö- ja hoito-ohjeet
(lainaus iittalan ohjeista)

IITTALA-LASIMASSA

Iittalan lasitehtaiden käyttämä lasimassa on korkealaatuista lyijytöntä lasia, joka on suunniteltu täyttämään sekä taidelasille, että käyttölasille asetetut vaatimukset. Se on optisesti erittäin kirkasta sekä kemiallista, että mekaanista kulutusta kestävää. Ominaispainon ja valontaiton suhteen se täyttää kristallilasin vaatimukset, joten sitä voidaan kutsua kristalliksi. Iittala lasia valmistetaan Iittalassa, Nuutajärvellä ja Humppilassa.

 

i-MERKKI

Timo Sarpanevan i-lasikokoelma esiteltiin ensimmäisen kerran keväällä 1956. Uusi i-linja oli modernia käyttölasia, jossa kokoelman kullakin yksittäisellä esineellä oli myös oma esteettinen arvonsa. Kokoelman hienostunut ja yksinkertainen kaunes muodosti luontevan jatkon suomalaisen taidelasin jo useita vuosia jatkuneelle voittokululle. Kokoelman esineitä varten Sarpaneva suunnitteli myös pienen punaisen i-merkin, joka on 1960-luvulta lähtien ollut iittalan tuotekokoelman tavaramerkki ja on tänäpäivänäkin merkki iittala lasin korkeasta laadusta.

 

KONEPESUN KESTÄVYYS

Iittalan lasimassa on kehitetty erityisesti konepesunkestäväksi. Kaikki iittalan käyttölasit voi pestä astianpesukoneessa. Aseta lasit tiskinoneen yläkoriin siten, etteivät niiden reunat kosketa toisiaan pesun aikana ja siten aiheuta palojen irtoamista reunoista. Täytä myös alakori muilla esineillä niin, etteivät vesisuihkut pääse siirtelemään laseja. Maito- ja piimälasit kannattaa huuhdella kylmällä vedellä ennen koneeseen laittoa, jotta valkaisuaineet eivät saostuisi ja näin aiheuttaisi laseissa harmautta. Käytä mieluiten lyhyttä pesuohjelmaa ja alhaisia lämpötiloja (max. +55°C). Annostele pesuainetta ohjeiden mukaisesti, ei liikaa eikä liian vähän. Ohuille jalkalaseille, kaatimille ja kannuille, kolpakoille, isoille jalallisille jälkiruokamaljakoille ja lasiesineille, joissa lasin paksuus vaihtelee (esim. maljakot, taide-esineet), on varminta valita käsinpesu. Kun lasin paksuus vaihtelee, sen lämmetessä syntyy helposti erilaisia jännitteitä, mitkä voivat johtaa lasin rikkoutumiseen.

 

KUUMAT JUOMAT

Käytä kuuman juoman tarjoiluun laseja, joiden seinämät ja pohja ovat yhtä paksuja. Lämmitä lasia lämpimällä vedellä ennenkuin kaadat sen täyteen kuumaa nestettä. Pidä kuumaa nestettä sisältävää lasia esim. lasinalustalla, lautasliinan päällä tai puupinnalla - ei koskaan kylmällä metallipinnalla, sillä lämpöshokki voi rikkoa lasin. Lämmitä lasiastia ensin lämpimällä vedellä ja jäähdytä keitto tai kiisseli n. +60°C, ennekuin kaadat sen kulhoon.

 

MIKROAALTOUUNIN KESTÄVYYS

Emme suosittele i-lasin käyttämistä mikrossa, koska pistekuumuus voi rikkoa lasin.

 

KYNTTILÄLYHDYT

Käytä kynttilälyhtyä aina palamattomalla alustalla, älä koskaa jätä kynttilää tai kynttilälyhtyä palamaan ilman valvontaa, älä myöskään sijoita niitä palamaan vetoiselle paikalle tai TV:n päälle. Kynttilän läheisyydessä tai yläpuolella ei saa olla palavaa materiaalia. Kynttilänlyhdyn sisälle tai kynttilän päälle ei saa pudottaa vieraita esineitä (esim. tulitikkua). Palavaa kynttilää ei saa liikuttaa, sillä sydänalusta saattaa siirtyä sulassa steariinissa lähelle lasin reunaa ja tästä seuraava kuumuus voi rikkoa lasin. Tavallista kynttilää ei saa polttaa aivan lasisen kynttiläpesän reunaan asti, sillä liekin kuumuus saattaa rikkoa lasisen kynttilänjalan. Käytä kynttilälyhdyissä vain hyvälaatuisia, metallikuorisia lämpökynttilöitä. Mikäli lyhdyn sisällä oleva kynttilä leimahtaa, on se pyrittävä sammuttamaan tukahduttamalla. Kynttilälyhtyasetelmissa on lyhtyjen välille jätettävä riittävästi tilaa. Geelikynttilämassaa ei saa käyttää iittalan valmistamissa lasikynttilälyhdyissä.

 

UUNINKESTÄVYYS

i-lasi ei ole uuninkestävää.

 

VINKKEJÄ

i-MERKIN PYSYMINEN:
i-merkki pysyy parhaiten kiinni lasissa käsinpesussa. Ennen astianpesukoneeseen laittoa, paina merkki tiukasti kiinni lasiin, jotta se kiinnittyy kunnolla ensimmäisen pesun ja kuivauksen aikana.

KALKKISAOSTUMAT:
Liota laseja lämpimässä vedessä, johon on lisätty etikkaa.

SAMEUS LASISSA:
Sameus johtuu veden kovuudesta. Mitä kovempi vesi, sitä herkemmin sameutta esiintyy. Käytä tarvittaessa suolaa vedenpehmentimenä tai kokeile vaihtaa pesuainemerkkiä.

METALLINHOHTOPINTA:
Metallinhohtoinen pinta lasissa johtuu erittäin ohuesta silikaattipinnasta, jota aiheuttavat silikaattia sisältävät matala-alkaaliset pesuaineet. Mikäli metallinhohtopinta häiritsee, vaihda pesuaineesi silikaatittomaan pesuaineeseen.

POLTTOLINSSI-ILMIÖ:
Polttolinssi-ilmiö saattaa aiheuttaa lasiesineen lähellä oleviin esineisiin ja pintoihin vaurioita. Välttääksesi tämän, älä jätä linssimuotoista vedellä täytettyä maljakkoa tai paksua lasiesinettä suoraan auringonvaloon.

PINTTYNEET KUKKAMALJAKOT:
Liota maljakossa pesuaineliuosta, esim. 1 dl pyykinpesujauhetta litraan vettä. Hankausaineet tai hankaavat pesimet naarmuttavat pinnan pilalle.

 

Lasisanastoa ja valmistusmenetelmiä

driivaus - lasiesineen käsityönä tapahtuva reunan viimeistely; driivaus suoritetaan suoraan puhaltimossa ja on käytössä joidenkin taide-esineiden ja vinosuisten kaatimien kohdalla; muotoon puhallettu esine kiinnitetään sulan lasimassan avulla pohjastaan "puntteliksi" kutsuttuun metallitankoon; pillistä napautetaan irti kappapää, jota lämmitetään uudelleen ja esineen suu leikataan saksilla muotoonsa.

filigraalilasi - raidallista lasia. Suomessa filigraaanilasia on valmistanut pääasiassa Nuutajärven lasitehdas, jonka filigraaniperinne juontaa 1850-luvun lopulta. Menetelmä elvytettiin, Kaj Franckin johdolla 1960-luvun alussa. Nuutajärvellä käytettiin esimuottia, johon tavallisesti värillisestä lasista vedetyt filigraatitangot asetellaan. Kun lasialoitus puhalletaan muottiin, tangot tarttuvat aloitukseen ja esine puhalletaan valmiisi tavalliseen tapaan.

hiota - aiemmin ollut yleinen koristelutapa. Lasia hiotaan pyörivillä laikoilla. Kaivertaminen ja hiominen muistuttavat läheisesti toisiaan. Ero on hiontalaikoissa, niiden koossa ja hiontajäljessä. Hiottua lasia on Suomessa alettu valmistaa Nuutajärvellä 1850-luvulla.

hytti - puhaltimo, jossa lasiesine muotoillaan.

hyttityö - vapaasti muotoiltu.

i-lasi - Iittalan omasta lasimassasta käytetty nimitys; valmistetaan kirkkaita, kulutusta ja kemikaaleja kestäviä esineitä; lasimassa on valkoista ja kemiallisesti madollisimman puhdasta.

irtilyöminen - puhalletun esineen yläosaan, joka on pillissä kiinni, tiputetaan vettä; tämä aiheuttaa lasiin lämpösokin, joka haurastuttaa katkaistavan kohdan; esine irtoaa napauttamalla puhalluspilliä.

jäähdyttäminen  - jos esine saa jäähtyä vapaasti, muodostuu sen pinnan ja sisäosan välille jännitettä, jotka voivat rikkoa lasin vuosienkin jälkeen. Sen takia esineet jäähdytetään jäähdytysuuneissa. Valmis esine lämmitetään noin 500°C ja jäähdytetään niin hitaasti, ettei jännitteitä synny. Ohuet esineet jäähtyvät nopeasti, paksuja esineitä voidaan jäähdyttää viikkoja.

jäähdytysliina - tunnelimainen uuni, jonka läpi kulkevalla metallihihnalla lasit liikkuvat hitaasti korkeasta 500°C lämpötilasta huoneenlämpöön.

jäälasi - puhallettu jäälasi eli särölasi tai krakleerattu lasi: aloitus kastellaan, jolloin siihen tulee säröjä. Esine lämmitetään uudelleen, jolloin pinta sulaa yhtenäiseksi, mutta säröt jäävät näkyviin.

katedraalilasi - termiä käytetään useissa eri merkityksissä: yleensä läpinäkyvä ja yksivärinen tasolasi, jonka toinen pinta on epätasainen. Koneellisesti tai käsin valssattu. Nimitys tulee katedraalien lasimaalausikkunoissa käytetyistä värilaseista.

kaivertaminen - kaivertaminen on vaativa ja kallis koristelumenetelmä. Kaivertaminen tarkoittaa joko kaivertamista kovametalli- tai timanttikynällä tai pienellä pyörivällä metallilaikalla. Kuparilaikalla kaivertaminen on ikään kuin pienoishiontaa ja vaatii korkeaa ammattitaitoa. Kaivertamista on käytetty paljon taidelasin valmistuksessa. Kaivertamista käytetään myös monogrammien ja omistuskirjoitusten tekemisessä. Kaiverruskuvio jätetään tavallisesti himmeäksi. Kaivertaa voi myös sähkökäyttöisellä käsikaivertimella, johon vaihdetaan erilaisia kaiverrusteriä ja laikkoja.

kampahionta - kampahiontaan käytetään hiomalaikkaa, joka tekee yhtä aikaa useamman ohuen leikkauksen. Hiontaa on perinteisesti kutsuttu vartteeraukseksi. Monissa Tapio Wirkkalan 1950-luvun alussa suunnittelemissa taide-esineissä on käytetty kampahiontaa.

kehrääminen - Nuutajärven lasitehtaalla kehitetyssä menetelmässä puhalletun esineen päälle kehrätään ohutta lasilankaa. Tämän jälkeen päälle puhalletaan verho suojaamaan ohuita lasilankoja rikkoutumiselta.

keskipakoisvalu - esineeseen tarvittava määrä lasimassaa valutetaan muottiin, joka pannaan pyörimään nopeasti; keskipakoisvoiman vaikutuksesta sula lasi jakautuu tasaisesti ympäriinsä ja muotin kuviot painautuvat syntyvän esineen pintaa; käytetään kulhojen ja lautasten valmistuksessa.

kiinnipuhallus - kiinnipuhaltaminen on muottiin puhaltamista. Muotin poikkileikkauksen ei tarvitse olla pyöreä. Pinnasta on vaikea saada sileää. Siksi useimmissa kiinnipuhalletuissa laseissa on koristeellinen pinta, joka peittää pinnan epätasaisuutta.

kolmivaihelasi - muottiin puhallettuun esineeseen lisätään piikillä lasimassaa; sääri vedetään joko koneellisesti tai jalkasaksilla; jalkalaattaa varten tuodaan piikillä uutta lasimassaa ja se muovataan laattapuristimella; kaksivaihelasissa sääri ja jalkalaatta muotoillaan samalla kertaa.

kristalli / lyijylasi - lasimassan sooda korvataan potaskalla (K2CO3) ja noin 30 % hiekasta ja kalkista lyijymönjällä; tätä painavaa, kirkasta ja pehmeää kristallimassaa on helppo hioa, mutta pehmeänä se naarmuuntuu ja syöpyy herkästi.
Se keksittiin Englannissa 1670-luvulla. Kristallissa on nykymääritelmän mukaan vähintään 24 % lyijyä, joka tekee lasista painavaa, tavallista lasia pehmeämpää ja parantaa lasin valontaittokykyä.
Kun lyijylasia kopauttaa, se jää soimaan eri tavalla. Kalium-ionit ovat lyijylasissa tiukemmassa sidoksessa ja lasi siksi absorboi vähemmän energiaa, jolloin se soi kauemmin.

kuumakatkaisu - kappaosa poistetaan jo puhaltimossa heti esineen valmistuttua; kappa sulatetaan poikki halutusta paikasta terävillä kaasuliekeillä; esineeseen jää lasin seinämää paksumpi, pantamainen reuna.

kuuppa - kauhamainen, lepästä valmistettu työväline, jolla postia muokataan.

kylmäkatkaisu - viimeistellympi reuna saadaan aikaan kylmäkatkaisumenetelmällä; esite läpäisee jäähdytysuunin kappapäällä; lasi asetetaan pyörivään telineeseen, sitä naarmutetaan katkaisukohtasta timanttiterällä, minkä jälkeen kohtaan annetaan kaasuliekein niin suuri lämpösokki, että lasi katkeaa; katkaisun jälkeinen terävä ja epätasainen lasin reuna hiotaan sileäksi ja kiillotetaan.

lasi - epäorgaaninen sulamistuote, joka jäähtyessään muuttuu kovaksi, mutta ei kiteydy; amorfinen aine.

lasin muodostajat: hiekka n. 70 %.

sulateaineet: sooda n. 17 %, potasta

stabilisaattorit: kalkkikivi n. 7 %, lyijymönjä, sinkkioksidi, maasälpä

puhdistusaineet: salpietari n. 6 %, natriumsulfaatti, arsenikki

värjäysaineet: kromioksidi, kuparioksidi, mangaanioksidi, titaanioksidi, kobolttioksidi, seleeni, rautaoksidi, kultakloridi, ym.

lasijäte - lasimurska, siru tai pintti; hyödynnetään lasimassan sulatuksen yhteydessä kvartsihiekkaa; (esim. hiekan korkea rautapitoisuus aiheuttaa lasiin vihertävän värisävyn); puhdas lasihiekka vaatii erittäin korkean sulamislämpötilan, 1700°-1800°C; lasihiekan sekaan lisätään soodaa sulamispisteeksi vaadittavaa lämpötilaa laskemaan; kvartsi ja sooda yhdessä muodostavat veteen liukenevaa vesilasia; massan vesiliukoisuuden poistamiseksi ja kemiallisen ja mekaanisen kestävyyden parantamiseksi seokseen lisätään kalkkikiveä; sulatusvaiheessa lasimassaan lisätään erilaisia puhdistus- ja värintasausaineita; puhdistusaineet sitovat sulatuskaasuja; väriaineilla massaa voidaan värjätä tai estää epätoivottuja värivivahteita.

luulasi - luulasi on läpinäkymätöntä tai läpikuultavaa valkoista lasia. Sen valmistuksessa fosfaatin lähteenä on luutuhka, jolla on korvattu osa potaskasta. Valoa vasten lasi tai sen reuna taittuu oranssiin.

muotti - valmistettiin aiemmin puusta, nykyään pääasiassa raudasta, teräksestä tai grafiitista.

muottiin kiinni puhallettu - kun pilli ja posti pidetään puhalluksen aikana paikoillaan aihio puhaltuu muotin seinämään kiinni; esineen pintaan muodostuvat muottiin kaiverretut kuviot; kuviopintaiset lasit ja poikkileikkaukseltaan epäsäännölliset lasiesineet ova kiinnipuhallettuja.

muottiin puhallettu - puhalluspillin päässä oleva posti työnnetään muottiin ja lasimassa puhalletaan muotin seinämiä vasten.

muottiin puristettu - puristelasin valmistus aloitetaan kuten valaminen; alaosa kolmiosaisessa muotissa määrää esineen ulkopinnan muodon ja koristeen; valutetun lasimassan sisään painetaan erillinen yläosa, nk. malli, jolloin lasimassa puristuu muottikappaleiden väliin; esineen suu muotoillaan erityisen rinkiosan avulla; puristelasiin ei synny irrotettavaa kappaa.

muottiin pyörittäen puristettu - kun pilliä pyöritetään muotissa puhallettaessa aihio pyörii muotissa; muottiin muodostuu höyrypatja, jonka ansiosta esineeseen muodostuu sileä pinta; pyöreät, sileäpintaiset esineet ovat muottiin pyörittäen puhallettuja.

muottiin valettu - lasimassaa otetaan uunista metallipampun päähän ja sen annetaan valua muottiin; näin valmistetaan esimerkiksi kynttilänjalkoja ja taide-esineitä.

myrkkylasi, lysterilasi, hohtolasi - metallinhohtoista, tavallisesti puristamalla valmistettua lasia kutsutaan nimellä myrkkylasi, lysterilasi tai hohtolasi. Pinta saadaan aikaan altistamalla lasiesine kuumana metallioksidihöyrylle, joka on myrkyllistä kaasuna. Valmiista esineestä sitä ei erity. Suurin osa kotimaisesta myrkkylasista on valmistettu Riihimäen Lasi Oy:ssä vuodesta 1929 lähtien. Myös Karhulassa on tehty myrkkylasia. Myrkkylasi voidaan jakaa kahteen värimuunnokseen; sinihohtoon (pohjalasi sininen) ja punahohtoon (pohjalasi kirkas), joista jälkimmäistä valmistettiin vielä sotien jälkeenkin 1950-luvulla.

mänki- lasin raaka-aineiden sekoitus.

opaalilasi - lasimassa on samennettu kryoliitilla, joka yhdessä maasälvän kanssa muodostaa lasiin mikroskooppisia kristalleja, jotka taittavat valoa siten, että silmä aistiin lasin opaalin värisenä; opaaliverho saadaan aikaan, kun puhaltaja ottaa ohuen kerroksen opaalilasia kirkkaiden lasikerrosten väliin; opaalilasista käytetään myös nimitystä maitolasi tai luulasi; luutuhka muodostaa lasiin mikroskooppisen pieniä fosforipentoksidikuulia, joilla on sama valo taittava vaikutus lasissa kuin rasvapalloilla maidossa; silmä havaitsee taittuvan valon valkoisena.

piikkimuotti - piikkimuotti on esimuotti, jonka sisäpinnassa on teräväpäinen säännöllinen kuviointi. Aloitus puhalletaan muottiin. Päälle otetaan lisää lasia. Jokaisen piikin kohdalle jää pieni ilmakupla.

posti - puhalluspillin aloituskärkeä pyöritetään sulatusuunin kuumassa lasimassassa; kertynyttä alkulasia pyöritetään teräslevyä vasten, minkä jälkeen sen sisään puhalletaan vähän ilmaa; syntyy ensiaihio eli posti.

punttelin jälki - driivattujen esineiden pohjaan jää rosoinen jälki rautatangosta eli punttelista. Jälki tasoitetaan joko lämmittämällä tai hiomalla. Tavallisesti käytetään kuulahiontaa ja menetelmää sanotaankin kuulaamiseksi. Siinä esineen pohjaan jää pyöreä jälki.

puhalluspilli - 1,2-1,5 metrin pituinen rauta- tai teräsputki.

päällealoitus - alkupostin päälle otetaan lisää lasia.

rakkolasi / kuplalasi - kuplalasia voidaan tehdä monella tavalla. 1) Jos lasin sulatusvaihe jätetään kesken, jää lasiin kaasukuplia, eli se jää rakkoiseksi. 2) Postin päälle voidaan ripotella soodaa tai tuhkaa. Kun päälle otetaan lisää lasia, muodostuu kuplia. 3) Kuplalasi voidaan myös kiehuttaa kirkkaasta lasista. Hämmentämällä lasia kepillä, jonka päässä on raaka peruna, muodostuu lasiin kaasukuplia.

siirtokuvat - siirrettävä kuva tai teksti painetaan siirtokuva-arkille. Nykyisin siirtokuvia tehdään myös tulostamalla, mikä on mm. silkkipainamista edullisempaa. Siirtokuva-arkista leikatut palat kiinnitetään esineeseen ja lopuksi väri poltetaan kiinni.

silkki- seripainettu - silkkipaino (seripaino) on edullinen ja monikäyttöinen menetelmä kuvioiden painamiseen suurina määrinä. Väri painetaan kehykseen pingotetun silkin tai verkon läpi siirtokuvaksi  tai suoraan tuotteen pinnalle. Väri poltetaan lasiesineisiin kiinni.

tikkuilmamenetelmä - lasimassaan piikillä tehtyyn koloon työnnetään vettynyt puutikku, jonka aiheuttama höyry muodostaa esineeseen ilmakuplan.

vapaasti muotoiltu - puhallettu lasiesine valmistetaan ilman muottia pillillä puhaltaen ja vapaasti muotoillen; muotoilun apuvälineinä toimivat erilaiset puukuupat, lastat ja pihdit; hyttityö.