Kaj Gabriel Franck (9. marraskuuta 1911, Helsinki – 26. syyskuuta 1989 Helsinki) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen muotoilija. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1972. Hän oli taiteilijaprofessori 1973–1978.

Kaj Franck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia keramiikka- ja lasimuotoilijoita ja myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Häntä on kutsuttu "suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi". Hän karsi muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen.

Kaj Franckin isä Kurt Franck oli lyypekkiläistä, Viipuriin asettunutta kauppiassukua. Äidinpuoleinen isoisä oli arkkitehti ja kirjailija Johan Jakob Ahrenberg — Arabian posliinitehtaan ensimmäisiä suunnittelijoita 1800-luvun lopulla. Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi 1932.

Franck toimi Wärtsilä-konsernin taiteellisena johtajana sekä Taideteollisuus-oppilaitoksen (nykyisen Taideteollisen korkeakoulun) taiteellisena johtajana ja opettajana sekä suunnitteli niin Arabialle, Artekille kuin Nuutajärvellekin. Hänen tunnetuimpia suunnittelutöitään ovat Kilta-sarja, Kartio-lasit ja Teema-sarja. Kilta, jonka pohjalta Teema kehitettiin, oli aikoinaan mullistava ilmestyessään yksinkertaisena käyttösarjana koristeellisten astiastojen tilalle.

Franck oli Nuutajärven lasitehtaan taiteellinen johtaja 1950–1973. Hän oli Taideteollisen oppilaitoksen tuntiopettaja vuodesta 1945 ja sen taiteellinen johtaja 1960–1969.

Franck voitti urallaan monia suunnittelukilpailuja ja tunnustuksia, muun muassa Milanon triennaalista vuonna 1951 ja 1954, Milanon triennaalin Grand Prix'n 1957, Compasso d'Oro-palkinnon, Prins Eugen -mitalin ja Lunning-palkinnon. Pro Finlandian hän sai vuonna 1957, professorin arvonimen 1972 ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin arvon vuonna 1983.

Helsingin Arabianrannassa on Kaj Franckin katu.